Ensiriimitykset raapustuivat isän papereihin ja pikkulapuille
- Tykätty tekijä. Lyyli Nevanperä (edessä) kehuu Anna Isoaron runoja ymmärrettäviksi. Tuula Pylväs muisteli Annan kanssa yläkouluaikoja.
- KUVAT
OULAINEN Kymmenet ihmiset seuraavat aistit tarkkoina, kun nuori runoilija käyskentelee Oulaisten kirjaston näyttelysalin ovella. Kotiseudulle vieraaksi tullut nainen tunnistetaan. Kulttuurikansa sanoo häntä tuttavallisesti Turusen Annaksi. Nimi pöydällä olevan runoteoksen kannessa kuitenkin kertoo, että entisestä oppilaasta, luokkakaverista ja naapurin tytöstä on kasvanut aikuinen, pienen Viljo-pojan äiti.
Esikoislapsen jälkeen on syntynyt sanataiteen esikoinen. Kaarinan kaupungin järjestämän runokilpailun tänä syksynä voittanut Anna Isoaro on päässyt valtakunnallisesti tunnettujen runoilijoiden joukkoon. Jo aiemmilta vuosilta hänellä on taskussaan kirjallisuuspalkintoja muun muassa Eino Leino-kilpailusta.
Äitiyden Anna sanoo tuoneen teksteihin uutta sävyä. Elämän tähänastiselta matkalta runoiksi ovat päätyneet monet olotilat ja maisemakuvat.
Kirjoittaminen on ollut luonteva osa Annan arkea pienestä pitäen. Ritva-äiti muistaa, kuinka Annan riimityksiä saattoi löytyä Harri-isän tärkeiden papereiden kääntöpuolilta. Hiljattain kotitalosta löytyi myös pieniä lappusia, joille Anna oli lapsena kirjoitellut sanoja runoiksi.
– Annoin Annalle ne talteen, Ritva sanoo.
Yksi hänen lempirunoistaan on Annan tekemä teksti, jossa lusikka ja lautanen vuorottelevat leikkisästi.
– Ehkä joskus teen oman koosteen näistä riimirunoistani, Anna pohtii.
Lue koko juttu maanantain 12.12. Pyhäjokiseudusta.
