Lehtiniemet vaalivat perinteitä

KUNNIAKILPI: Talonpoikaiskulttuurisäätiön perinteisen rakentamistavan kunniakilpi luovutettiin Erolan tilalle.

Mieluskylällä Tapio ja Ulla Lehtiniemen pihapiirissä on vanhanajan tunnelmaa. Pihasta löytyy vuonna 1920-luvulla rakennetun päärakennuksen lisäksi noin 150-200 vuotta vanha aitta, saunarakennus sekä ulkorakennus. Rakennusten kunnostukseen ja uudisrakentamiseen on kulunut Tapio Lehtiniemen mukaan 31 vuotta.

Vanhempieni kuoleman jälkeen tila rappioitui ja osa rakennuksista oli purkukunnossa. Tila oli aluksi perikunnalla ja sitä kunnostettiin sisarusten sekä heidän lapsiensa kanssa talkootöinä. Teimme aluksi vain hätäisimpiä korjauksia, maalasimme ja uusimme kattoa. Ostimme tämän paikan vaimoni kanssa perikunnalta 80-luvun alussa ja rakensimme tuon saunatuvan vuonna 1983. Pellolla oli aikanaan kokonainen riihikartano ja vanha sauna sekä kesänavetta. Alueella oli kaiken kaikkiaan 11 rakennusta, joista kahdeksan on purettu. Taloa on korjattu vähitellen. Aluksi uusimme muuraukset ja huoneita on käyty lävitse yksi huone vuodessa. Välillä kyllästyin ainaiseen remonttiin, mutta perhe patisti kuistin tekoon ja talon ulkoremonttiin. Siitä se innostus taas virkosi. Kävin sitten seuraavaksi ulkorakennuksen sekä sisältä, että ulkoapäin lävitse. Umpiluisten hommaahan tämä on. Jonkinlainen pakkomielle, että vanha koti pitää olla kunnossa. Tiedän, että Haapavedellä on paljon arvokkaampia ja vanhempia rakennuksia, mutta niihin ei ole vaan osattua hakea talonpoikaiskulttuurisäätiöltä perinteisen rakentamisen kunniakilpeä, Tapio Lehtiniemi kertoo.

Ennen kuin Talonpoikaiskulttuurisäätiön perinteisen rakentamistavan kunniakilpi luovutetaan Tapio ja Ulla Lehtiniemelle ja kiinnitetään päärakennuksen päätyseinään arkkitehti Pertti Toivari Talonpoikaiskulttuurisäätiöstä kertoo rakennusperinnön vaalimisesta ja perusteista miksi juuri Erolan tilalle on päätetty luovuttaa kyseinen kunniakilpi.

Kun maatiloilla ylläpidetään vanhaa rakennuskantaa, hoidetaan ja korjataan on usein kyse yksittäisen ihmisen, perheen tai suvun halusta vaalia aikaisempien sukupolvien perintöä ja siirtää tätä perintöä tuleville sukupolville. Kyse on myös siitäkin, että hyvin hoidettu ympäristö vanhoine tuttuineen rakennuksineen koetaan viihtyisäksi ja oman asuin-ja vapaa-ajan paikaksi, Toivari sanoo.

Rakennusperinnön hoidossa on kyse myös laajemmin koko yhteisen ympäristömme ja kulttuurimme vaalimisesta. Perustuslakimme mukaan vastuu ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Etenkin maaseudulla tämä on tärkeää, sillä maisema on yksi muuttuvan maaseudun merkittävä vahvuus. Rakennukset ja pihapiirit ovat näkyviä ja monelle se mielenkiintoisin osa maaseutua ja sen maisemaa.

– Talonpoikaiskulttuurisäätiön tarkoituksena on muun muassa edistää vanhan talonpoikaiskulttuurin tutkimista ja herättää nuoressa sukupolvessa elävää kiintymystä vanhaan kansankulttuuriin ja esi-isien tekemään työhön. Rakennuskulttuurin vaalimisen saralla säätiö myöntää perinteisen rakentamistavan kunniakilpiä hakemuksesta talonpoikaista rakentamistapaa edustavalle rakennukselle tai rakennusryhmälle. Kilven myöntämisen ehtona on, että kohteen alkuperäisyys on säilytetty ja kohteen uudisrakennusten täytyy sopeutua ympäristöön ja maisemaan, Toivari sanoo puheessaan.

Korjaamisen rinnalle on noussut uutena asiana rakennusten oikea käyttö ja huolto. Ei riitä, että rakennus korjataan hyvin vaan sitä on osattava käyttää ja hoitaa oikein. Vain korjattuna ja hoidettuna rakennusperintö voi säilyä aitona tuleville sukupolville. Rakennusta tai rakennusryhmää, johon on myönnetty Talonpoikaiskulttuurisäätiön kunniakilpi, onkin sen haltijan jatkuvasti hoidettava myöntämisperusteiden mukaisesti.

– Pohjanmaalla on ehkä enemmän paikkoja, joille on myönnetty tämä samainen kunniakilpi. Muistan, kun omalle kylälle laitettiin 60-luvulla erääseen aittaan kunniakilpi ja me kävimme sitä ihmettelemässä. Tämä Erolan tilan päärakennus edustaa 1900-luvun alkupuolen rakentamista ja talo on hyvä esimerkki perustalosta. Se on erittäin selkeä. Valintaraati perusteli valintaansa siten, että vanhan pihapiirin tunnelma ja sen muoto on säilytetty hyvin. Rakennukset eivät ole hajallaan. Uudisrakennukset on rakennettu vanhojen paikalle ja sopivat hyvin tähän miljööseen. Vanha aitta edustaa tässä pihapiirissä sitä kaikkein vanhinta ja sitä ei ole korjattu liikaa. Se on säilyttänyt ilmeensä, Toivari toteaa.