Työsarka yläilmoissa
- KUVAT
Pöydän vastapäätä istuu perin harvinaista kahviseuraa. Leppoisasti jutteleva suomalaismies vai onkohan sittenkin amerikansuomalainen? Joka tapauksessa mies, joka on elämästään viettänyt reippaan vuoden yläilmoissa. Tarkemmin sanottuna siinä 10 kilometrin korkeudessa. Ei ole juttuseurana siis riippuliitäjä, kuumailmapallolentäjä eikä astronauttikaan vaan liikennelentäjä, Savukosken Jarmo.
Savukosken Raimo ja Aino saattoivat aavistaakin, mikä perheen esikoislapsesta isona tulee. Ainakin vanhemmat saivat hyvät viitteet alavalintaan, kun jokainen kotitontin yli lentävä lentokone sai pojannassikassa virtapiikin aikaan. Lentävää ihmettä rymisteltiin katsomaan sellaisella innolla, että jokainen eteen hidasteeksi osunut matto sai kokea sen kuteissaan. Ilmaihmeen kadottua näköpiiristä pihan täytti mahdoton pörinä. Kädet siipinä poikapilotti kuvitteli itsensä teräslinnun uumeniin. Suuren suureksi lentokapteeniksi, joka matkaisi taivaitten läpi aina uusiin seikkailuihin.
Yksi asia on varma. Seikkailunhaluisesta jääräpäisestä oinaasta on lentäjäksi. Savukosken Jarmo sen todisti, vaikka epäilijöitä riitti.
– Lentohomma kiinnosti lapsesta saakka. Lukion jälkeen menin armeijaan ja pyrin ilmavoimiin. En päässyt. Sitten hain Finnairillekin, mutten päässyt sinnekään. Jääräpää kun olen, periksi en antanut, Jarmo kertoo.
Asfalttipintaa korkeammalle silti kavuttiin. Jarmo sai töitä kaivurinkuljettajana ja työssä vierähti kolmisen vuotta. Kaivuuhomma ei hillinnyt menohaluja korkeuksiin. Tekevä keinot keksi, ja Jarmo löysi itsensä Oulusta yksityisestä lentokoulusta.
– Hommasin itselleni parissa kuukaudessa yksityislentäjän lupakirjan. Siinä pääsi näkemään, mitä homma on ja mielenkiinto sen kun lisääntyi. Mietin mitä vaihtoehtoja on seuraavaksi. Selvisi, että Amerikassa lentokoulutus maksaa puolet vähemmän kuin Suomessa ja Euroopassa.
Lue lentäjästä lisää Pyhäjokiseudusta
