Ei maakravulle sukuakaan
- Meri kutsuu. -Eka yksinpurjehdus oli kaikista mukavin kokemus. Kevätpäivä oli parhaimmillaan. Aurinko paistoi korkealta, kun lähdin Vaasasta kohti Kopparfuruskärin (Kuparisaaaren) satamaa. Siellä sitten paistelin laavull
Syyllinen löytyy lähisuvusta. Sormi osoittaa Kemiöön ja siellä Materon Reinon suuntaan. Aikansa Reino-setä muistutteli innokkaasti veljenpoikaa hienosta harrastuksestaan. Maalaili puheissaan purjeet pulleaksi ja kertoili seilailuistaan merien ja järvien selkosilla. Puhetta piisasi keväällä kurkiaurojen ilmestymiseen saakka. Sen jälkeen puheissapurjehtija katosi itsekin, ja mihinkäs muualle kuin suuntaamaan purjeita otollisiin tuuliin.
Itunen jäi itämään. Materon Harri kävi miehiseen tyyliin potkiskelemassa autojen renkaita, mutta yhtä hanakasti hän päätyi seuraamaan internetin ja venelehtien myynti-ilmoituksia. Purjevene ei olisi pahitteeksi, päätyi Harri haaveilemaan.
Loppujen lopuksi ei tarvinnut mennä merta edemmäs kalaan.
– Talven Askon kanssa tuli puheeksi, että etsin purjevenettä. Askolla sattui sellainen olemaan ihan tässä Oulaisissa ja Piipsjärven vesissä.
Kättä lyötiin päälle Terhi Sail 375-kevytpursiveneen kaupoista. Harri nauraa, että kauppojen kautta hän päätyi omistajaksi siihen aikaan ainoana paikkakunnalla seilaavalle purjeveneelle. Vuosi oli 2004.
– Tuntui oudolle, etten nähnyt järvellä muita purjeveneitä. Joskus 1980-luvulla saattoi samaan aikaan olla 13 mastoa yhtäaikaa järvenselällä.
– Purjehtimaan oppii yrityksen ja erehdyksen kautta. Vaikka lukisi purjehdustekniikkaa kuinka paljon, niin veneessä se käytäntö kuitenkin opitaan. Perstuntuma on paras, purjehtija paljastaa.
Lue lisää Pyhäjokiseudusta
