Mai­ja Pyl­väs

mai­ja.pyl­vas@al­ma­me­dia.fi

OU­LAI­NEN–TAM­PE­RE Ou­lais­te­lais­läh­töi­sel­tä Es­si Mäy­räl­tä, 22, jul­kais­tiin huh­ti­kuun lo­pus­sa ru­no­kir­ja En­kä minä kui­ten­kaan soi­ta.

–Kaik­ki on läh­te­nyt sii­tä, kun olen muu­ta­man vuo­den pi­tä­nyt ne­tis­sä ru­nob­lo­gia. Ai­na tie­tys­ti puo­li­to­sis­sa­ni haa­veil­lut, et­tä jos jos­kus sai­si nii­tä kir­jak­si. Al­ku­vuo­des­ta osui sil­mii­ni jos­sain ne­tis­sä, et­tä Me­di­a­pin­ta Oy jul­kai­see juh­la­vuo­den kun­ni­ak­si 100 ru­no­kir­jaa mak­sut­ta. Maa­lis­kuus­sa lä­he­tin ru­no­ja­ni sin­ne ja siel­tä tu­li­kin vies­ti, et­tä voi­sim­me jul­kais­ta ne, Mäy­rä ker­too.

Ru­no­kir­ja si­säl­tää sekä uu­dem­paa et­tä van­hem­paa ma­te­ri­aa­lia blo­gin ajal­ta.

–Ru­nois­sa on sel­lais­ta tu­le­vai­suu­teen kat­so­mis­ta ja toi­voa mut­ta toi­saal­ta myös sitä, kun on vä­hän hu­kas­sa ja miet­tii, on­ko täs­sä mi­tään jär­keä.

Kir­joit­ta­nut Mäy­rä on lap­ses­ta läh­tien. Jos­tain syys­tä ru­not al­koi­vat kieh­toa enem­män ylä­as­teen lop­pu­vai­hees­sa ja myö­hem­min blo­gin pe­rus­ta­mi­sen myö­tä. Lu­ki­on jäl­keen Mäy­rä läh­ti opis­ke­le­maan kir­jas­to­a­laa Haa­pa­ve­den opis­toon, mut­ta vaih­toi vuo­den jäl­keen Tam­pe­reen yli­o­pis­toon in­for­maa­ti­o­tut­ki­muk­sen ja in­te­rak­tii­vi­sen me­di­an opin­to­jen pa­riin. Syk­syl­lä al­kaa kol­mas vuo­si yli­o­pis­tos­sa.

–Se aja­tus on ai­na kul­ke­nut vä­hän mu­ka­na, et­tä kir­jas­tos­sa työs­ken­te­ly oli­si se mi­nun jut­tu. Ei ole ka­dut­ta­nut alan­va­lin­ta.

Täl­lä het­kel­lä Mäy­rä on kol­men kuu­kau­den työ­har­joit­te­lus­sa Kan­ga­sa­lan kir­jas­tos­sa. Me­nos­sa on en­sim­mäi­nen pi­tem­pi työ­pät­kä kir­jas­tos­sa, mut­ta jo Haa­pa­ve­si-ai­koi­na Mäy­rä oli ke­sä­töis­sä kir­jas­tos­sa.

Kir­jo­jen kes­kel­lä työs­ken­nel­les­sä lu­ke­mis­ta löy­tyy ai­na.

–Ru­no­ja luen hä­vet­tä­vän vä­hän, mut­ta kaik­kea muu­ta luen pal­jon­kin. Kou­lu­vuo­den ai­ka­na lu­ke­mi­nen jää vä­hem­mäl­le, mut­ta nyt kun on ke­sän kir­jo­jen ym­pä­röi­mä­nä, sitä lu­ke­mis­ta löy­tyy.

Lai­nat­ta­vak­si pää­tyy mil­loin mi­tä­kin.

–Ai­ka lai­das­ta lai­taan. Vä­lil­lä jo­tain his­to­ri­al­lis­ta, vä­lil­lä pe­ru­sih­mis­suh­ded­raa­maa. Suo­ma­lai­sia kir­jai­li­joi­ta tu­lee lu­et­tua ja vä­lil­lä bon­gaan jo­tain uu­tuus-lis­toil­ta. Täl­lä het­kel­lä lu­vus­sa on Kirs­ti El­li­lää.

Ru­no­kir­jas­ta on tul­lut pa­lau­tet­ta niin blo­gin lu­ki­joil­ta, ins­tag­ram-ti­lin seu­raa­jil­ta kuin lä­hi­pii­ril­tä.

–Jos­sain mie­les­sä ru­no­kir­jan jul­kai­su mo­ti­voi kir­joit­ta­maan li­sää, mut­ta toi­saal­ta ru­no­jen kir­joit­ta­mi­nen vaa­tii sel­lais­ta tyh­jää ai­kaa.