Mai­ja Pyl­väs

mai­ja.pyl­vas@al­ma­me­dia.fi

Asu­mi­nen on asia, jos­ta jo­kai­sel­la on yleen­sä oma mie­li­pi­de sa­not­ta­va­naan. Joku viih­tyy pää­kau­pun­ki­seu­dul­la ta­pah­tu­mien, hy­vien kul­ku­yh­teyk­sien ja ken­ties pa­rem­pien työ­mah­dol­li­suuk­sien ää­rel­lä. Joku toi­nen puo­les­taan naut­tii maa­seu­dun rau­has­ta ja ar­vos­taa ti­la­vam­pia ti­luk­sia. Os­ti­pa eräs erä­hen­ki­nen tut­ta­va­ni, nuo­ri nai­nen, La­pin erä­maas­ta mö­kin ja ele­lee siel­lä hy­vin luon­non­lä­heis­tä elä­mää – omaa unel­maan­sa siis.

Ai­na­kaan täs­sä elä­män­vai­hees­sa en osai­si ku­vi­tel­la it­se­ä­ni ko­vin syr­jäi­sen si­vu­ky­län asuk­kaak­si, mut­ta en toki pi­dem­män pääl­le ha­lu­ai­si ison kau­pun­gin ydin­kes­kus­tas­sa­kaan elää. Vaik­ka nuo­rem­pa­na haa­vei­lin jopa ul­ko­mail­la asu­mi­ses­ta, enää se ei oli­si edes vaih­to­eh­to. Mitä enem­män tu­lee ikää, sitä enem­män ar­vos­taa ko­ti­seu­tua myös asui­nym­pä­ris­tö­nä. Elä­mäs­tä­ni suu­rin piir­tein puo­let Ou­lus­sa ja puo­let Ou­lai­sis­sa asu­nee­na koen ole­va­ni ko­ti­seu­dul­la Ou­lu–Yli­vies­ka-ak­se­lil­la. Moni opis­ke­lu­ai­kai­sis­ta ka­ve­reis­ta­ni on muut­ta­nut töi­den pe­räs­sä esi­mer­kik­si Hel­sin­kiin, mut­ta it­se­ä­ni pää­kau­pun­ki­seu­tu ei ole hou­kut­ta­nut va­ki­tui­se­na asuin­paik­ka­na kos­kaan.

Mitä asu­mis­ta­paan tu­lee, toi­sin kuin mo­net muut lä­hi­pii­ris­sä­ni, en ole var­si­nai­ses­ti kos­kaan haa­veil­lut isos­ta oma­ko­ti­ta­los­ta ja pi­has­ta, jos­sa "värk­käil­lä kai­ken­lais­ta". Ajat­te­len asi­an eh­kä lii­an­kin käy­tän­nöl­li­ses­ti: jos oli­si iso talo, sii­vo­a­mi­seen ja paik­ko­jen kun­nos­sa pi­tä­mi­seen me­ni­si pal­jon enem­män ai­kaa. Toi­sek­seen, ai­na­kaan vie­lä mi­nus­ta ei ole kuo­riu­tu­nut kuk­ka­pus­kis­sa kyy­kis­te­li­jää, ei­kä ai­kaa muu­ten­kaan lii­em­min oli­si pi­han puu­naa­mi­seen. Toki yk­si syy lie­nee se, et­tä tois­tai­sek­si töi­tä on riit­tä­nyt vä­hän mil­loin mis­sä­kin, tiet­tyyn paik­kaan aset­tu­mi­nen ei ole eh­kä kan­nat­ta­nut­kaan. Tot­ta kai, jos ra­haa oli­si ra­jat­to­mas­ti, ku­ka­pa ei ha­lu­ai­si asua le­ve­äs­ti, sil­lä sii­nä ta­pauk­ses­sa oli­si var­maan va­raa pal­ka­ta myös ne sii­voo­jat, puu­tar­han­hoi­ta­jat ja lu­men­luo­jat.

Uu­den ja ti­la­vam­man asun­non kuu­me is­ki kui­ten­kin vii­me vii­kon­lop­pu­na, kun kä­vin kat­sas­ta­mas­sa sis­ko­ni uu­den ri­vi­ta­lo­a­sun­non. Pa­kas­ta ve­det­ty koti ja si­jain­nil­taan mie­les­tä­ni ai­ka täy­del­li­nen: al­le 10 ki­lo­met­riä Suo­men so­pi­vim­man­ko­koi­sen kau­pun­gin kes­kus­taan, mut­ta ik­ku­nois­ta ei tar­vit­se tui­jo­tel­la ta­lo­yh­ti­ön si­sä­pi­han ros­ka­la­vo­ja, vaan voi is­tah­taa sau­nan jäl­keen ta­ka­te­ras­sil­le ja tui­jo­tel­la met­sän sii­mek­seen. Sel­lai­nen kel­pai­si kyl­lä.