Taiteilijaviisikon töissä vuorottelevat mielen mummola, jokimaisemat ja tunnelataukset.

OU­LAI­NEN Omat juu­ret ja mie­li­pai­kat ko­ti­seu­dul­la kul­ke­vat mu­ka­na. Sen to­dis­ta­vat Tai­de­ta­lo Väi­nö­lään ri­pus­te­tut työt, jot­ka ovat saa­neet ide­an­sa niin Py­hä­jo­es­ta, ra­ken­nuk­sis­ta kuin luon­nos­ta­kin. Tai­tei­li­ja­vii­si­kon työt kut­sui­vat uu­te­na­vuo­te­na luok­seen näyt­te­ly­sa­lil­li­sen vä­keä. Ihas­te­lut oi­val­luk­sis­ta, kes­kus­te­lut te­ki­jöi­den kans­sa ja muis­te­lut yh­tei­sis­tä, ko­e­tuis­ta het­kis­tä pa­laut­ti­vat vuo­si­kym­me­niin. Tie­det­tiin­hän te­ki­jät niin val­ta­kun­nal­li­ses­ti kuin kan­sain­vä­li­sest­kin tun­ne­tuik­si te­ki­jöik­si, joi­den työt pu­hu­vat.

Paik­ka-ni­mi­sen näyt­te­lyn ri­pus­ta­neet Ar­to Forsb­lom, Ari Tu­ru­nen, An­ne­li Sai­nio sekä Ai­no Sai­nio ja Ol­li Hih­na­la to­teut­ti­vat pai­kal­lis­his­to­ri­oit­si­ja Har­ri Tu­ru­sen haa­veen. Yh­teis­näyt­te­ly läh­ti ra­ken­tu­maan ke­säl­lä Rit­va Tu­ru­sen kan­nus­ta­ma­na. Vii­sik­ko oli heti mu­ka­na. Ar­to Fors­bom sa­noo työs­tä­neen­sä Har­ri-ys­tä­vän­sä pois­me­non jäl­keen su­rua va­lo­ku­vien­sa kaut­ta.

–Aluk­si ku­vat oli­vat synk­kä­mie­li­siä, kun­nes niis­sä al­koi nä­kyä va­loa, hän poh­tii.

Ku­viin ikuis­tui iloa, su­ru­mie­li­syyt­tä ja yk­si­näi­syyt­tä. Van­ha tam­mi kuis­ki ku­viin kai­puu­ta ja kai­hoa.

–Tä­män näyt­te­lyn ko­ko­a­mi­nen oli pro­ses­si oman pää­ni si­sään, Forsb­lom jat­kaa.

Te­ok­siin tal­len­tui myös ai­mo an­nos hu­ma­nis­mia. Kes­kus­te­lu­ja, tun­nel­mia ja het­kiä, joi­ta Forsb­lom sa­noo Har­ri-ys­tä­vän­sä kans­sa käy­neen.

–Koen, et­tä oli mi­nul­le lah­ja, et­tä pää­sin mu­kaan tä­hän näyt­te­lyyn, hän sa­noo.

Ke­ra­miik­ka­tai­tei­li­ja An­ne­li Sai­nio ha­lu­si tuo­da har­mai­siin päi­viin vä­ri­sä­vy­jä. Syn­tyi iso, kel­tai­nen ti­la­te­os.

–Oli sel­lai­nen au­rin­gon tar­ve pi­me­än kes­kel­lä, hän taus­toit­taa.

Mus­tik­ka­mät­täi­den mie­tis­ke­lyt puo­les­taan joh­ti­vat yk­si­tyis­koh­tai­siin te­ok­siin, jot­ka py­säyt­tä­vät heti näyt­te­ly­ti­laan as­tut­ta­es­sa.

Ari Tu­ru­sel­le Ou­lai­nen on ko­ti­paik­ka. Kir­jas­to oli kieh­to­va ra­ken­nus ja joki eri vuo­de­nai­koi­na ovat jät­tä­neet muis­ti­ku­vat

–Jäi­den­läh­döt ja kos­ki. Jo­es­sa­han sitä ol­tiin ai­na, Tu­ru­nen muis­te­lee.

Pyhä Kala -te­ok­seen­sa Tu­ru­nen on yh­dis­tä­nyt tun­teel­la puu­ta, ki­veä, hiek­kaa, kaar­naa, rau­taa ja jopa ora­van jyr­si­män kä­vyn!

Tyt­tä­rel­le, Ai­no Sai­ni­ol­le, Ou­lai­nen on mum­mo­la. Hel­sin­gis­sä syn­ty­neel­le ja kas­va­neel­le tai­de­maa­la­ril­le ja kon­ser­vaat­to­ril­le Ou­lai­nen on lu­mis­ten lap­suus­muis­to­jen mai­se­ma.

–Kat­se­lin mum­mo­lan ik­ku­nas­ta ja näin kau­pan ja ka­dut, hän sa­noo. Näyt­te­ly­ti­lan sei­näl­lä on mie­li­ku­va maa­lauk­se­na.

Ou­lais­ten näyt­te­ly on hä­nen ja avo­puo­li­son­sa Ol­li Hih­na­lan en­sim­mäi­nen yh­teis­näyt­te­ly. Yli­vies­ka­lais­nuo­ru­kai­nen löy­tyi Ai­non elä­mään Tu­rus­ta, opin­to­jen pa­ris­ta. Hih­na­la työs­ken­te­lee mo­bii­li­pe­li­suun­nit­te­li­ja­na ja ko­kee, et­tä ku­va­tai­teen hal­lin­nas­ta on pe­li­a­lal­la suun­na­ton hyö­ty.