Ei-kunniallinen sairaus pudottaa tyhjän päälle

Niin kauan kuin ei olemassa mitään kliinisiä testejä, homeoireileva ihminen saa tuntea olevansa B-luokan ihminen.

Ei-kunniallinen sairaus pudottaa tyhjän päälle

Lääkieteeen professori, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri Ville Valtonen on kysytty mies homealtistusten ja sisäilmasairauksien saralla. Susanna Palm

Susanna Palm

Väsyttää. Päätä särkee. Lihakset eivät toimi, kun pitäisi nostaa jotain tai tempaista joku pikainen spurtti. Hengästyttää. Aivosumu valtaa pään ja migreeni pukkaa päälle täysipäiväisesti. Hajut ärsyttävät, joidenkin kemikaalien tai hajujen läheisyydessä ei voi olla tai julkisissa kulkuneuvoissa loppuu happi. Autossa ja toimistoissa ilmastoinnin ilmavirtaus saa voimaan pahoin. Närästyskin vaivaa, vaikka on omasta mielestään syönyt terveellisesti.

Vaikka kuinka kuntoilisi, ei kunto nouse ja kiivaan suorittamisen jälkeen seuraavan päivä kuluu krapulassa, vaikka alkoholia ei olisi edes nauttinutkaan. Kun yhden vaivan saa ehkä hetkellisesti hallintaan, putkahtaa esiin toinen ja kolmas ja tuntuu, ettei elimistön ongelmille loppua näy.

Professori ja sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri Ville Valtonen on kuullut tuhansia vastaavia tarinoita, joilla kaikilla on selvä yhteinen tekijä: altistuminen homeelle elämän jossain vaiheessa.

– Homeelle altistumisen seuraukset ovat kumulatiivisia, eli kertautuvia. Välttämättä ihminen ei oirehdi altistuksen aikana, jos altistumisen määrän raja-arvot eivät ylitä ihmisen omaa suojamekanismia. Niissä asioissa ihmiset ovat erilaisia, toiset herkempiä kuin toiset. Toisaalta, mikä tahansa voi sitten katkaista jaksamisen, jolloin pienikin määrä homealtistusta voi nostaa oireet esiin ja sairastuttaa ihmisen pahastikin, kuvailee Valtonen.

Vaikka diagnoosin tekeminen ei välttämättä ole vaikeaa, niin syy-yhteyksien toteennäyttäminen on ainakin toistaiseksi lähes mahdotonta. Vaikka esimerkiksi rakennusten sisäilmalle on olemassa erityiset mikrobien raja-arvot, ne ovat Valtosen mielestä turhia, koska ihmiset reagoivat homeisiin eri herkkyydellä.

– Koska ainakaan vielä ei ole olemassa yhtään testiä, jolla voisi varmuudella osoittaa oireiden johtuvat homeesta, joutuvat lääkärit tekemään diagnoosin potilaan kertoman oirekuvan perusteella. Valitettavasti sellaiset luottamukselliset potilas-lääkäri -suhteet, joissa lääkäri uskoo potilaan sanaan enemmän kuin testeihin, ovat harvassa. Siksi potilas voi kokea turhautuneisuutta, jos missään testeissä ei todeta elimellisiä vikoja ja potilas tuntee, että häntä ei uskota. Samalla esimerkiksi työnantajat tai jopa lääkärit voivat kuvitella, että kyse on potilaan psyykkisistä ongelmista fyysisten sairauksien sijaan, sanoo Valtonen.

Valtonen on yksi niistä harvoista suomalaislääkäreistä, jotka tietävät, mistä ns. sairaan rakennuksen syndroomasta on kyse. Oli sitten kyse asunnosta tai työpaikasta, sisäilma sairastuttaa ihmisiä suomessakin yhä enenevissä määrin.

Valtonen jakaa sisäilman sairastuttajat kolmeen eri luokkaan; myrkkyihin, immunologis-allergisia reaktiota aiheuttaviin sekä sekundäärisiä infektioita aiheuttaviin aineisiin.

– Eri homeet ovat erittäin allergisoivia. Ne eivät välttämättä näy allergiatesteissä, jotka tehdään verikokeena tai prick-testinä, joten homeesta johtuvat sairaudet voivat olla vaikeasti diagnosoitavissa. Kuitenkin, oman urani aikana 40 vuotta Helsingin yliopistollisen sairaalan infektio-osastolla olen nähnyt tuhansien homeongelmista kärsivien taudinkuvan. Jos esimerkiksi 40-vuotias aiemmin perusterve ihminen tulee elämänsä ensimmäistä kertaa lääkäriin toistuvien poskiontelotulehdusten vuoksi, voisin olla satavarma siitä, että kyseessä on altistuminen homeelle, lataa Valtonen.

Valtosen vastaanotolla potilas kuulee yleensä vakiokysymyksen: Muistatko, onko jossain rakennuksessa. jossa olet oleillut pitkiä aikoja, ollut vesivahinko?

– Esimerkiksi katossa ollut vesivahinko on yleensä selvin merkki siitä, että potilas on altistunut homeelle ja saanut siitä oireita. Vaikka vahinko olisi korjattu tai kuivatettu, jäävät homeitiöt kattorakenteisiin ja leviävät sieltä sisäilmaan joko ilmastointia tai rakenteita pitkin. Niitä pitoisuuksia ei pystytä mittaamaan, eivätkä ne näy esimerkiksi ilmastoinnista mitatuissa raja-arvoissa, sanoo Valtonen.

Homealtistuksesta aiheutuvat oireet listataan neurologisiin, reumaperäisiin tai infektion aiheuttamiin sairauksiin. Valtosen mukaan oireet alkavat yleensä pitkittyneellä päänsäryllä, jolle ei löydy selitystä. Aivosumu, muistikatkokset ja huimaus ovat tyypillisiä oireita sairaan rakennuksen syndroomassa, joksi homealtistuksen alkuvaiheen oireita kutsutaan.

– Nykytutkimuksen mukaan homeitiöt valtaavat solujen mitokondriot ja vaikeuttavat siten solujen toimintaa. Aika usein esimerkiksi kilparauhasen vajaatoiminnan takaa löytyy altistus homeelle. Reumaperäiset oireet, kuten fibromyalgian puhkeaminen voi selittyä samalla tavoin, vaikka syy-yhteyksien osoittaminen onkin vaikeaa, kuvailee Valtonen.

Koska sairastuneen solutason toiminta muuttuu, myös lihasten palautuminen sekä koko elimistön palautuminen päivittäisestä rasituksesta hidastuu. Siksi useiden alkuoireiden jälkeen sairastuneille voi kehittyä krooninen väsymysoireyhtymä, joka voi aiheuttaa työkyvyttömyyttä.

– Seuraava askel onkin monikemikaaliyliherkkyys, jossa potilas saa oireita hajusteista ja sellaisistakin ympäristöön liukenevista VOC-yhdisteistä, joita ei edes haista. Se rajoittaa jo sairastuneen elämää todella suuresti. Kaikki homeista sairastuneet eivät siihen sairastu, mutta siihen sairastuvien joukko on koko ajan laajenemassa, jos homealtistusta ei vältetä, sanoo Valtonen.

Valtonen kertoo, että tutkimukset ovat osoittaneet myös sähköyliherkkyyden olevan yhteydessä homealtistukseen.

– Sähköyliherkkyys näyttäisi olevan se viimeinen vaihe sairaan rakennuksen syndrooman ja monikemikaaliyliherkkyyden jälkeen. Näiden kaikkien pohjalta löytyy yleensä se altistuminen homeelle, valaisee Valtonen.

Homeesta johtuvien sairauksien hoidossa on kolme tärkeää asiaa. Ihan ensimmäisenä pitää tietenkin tiedostaa, missä tai mistä oireet pahenevat. Sen loogisena jatkumona on sitten välttää niitä paikkoja, joissa altistuminen jatkuu. Joko vaihtaa asuntoa tai korjata asunto, jos se on mahdollista.

Sama koskee työpaikkoja. Homeelle altistuneen ja siitä oireita saavan henkilön olisi Valtosen mielestä vältettävä täysin altistumista homeelle. Mikä tarkoittaisi siis työolojen uudelleen järjestämistä joko etsimälle työntekijälle sellainen työskentelytila, jossa hometta ei ole, tai vaikkapa etätyön teettäminen. Esimerkiksi kaupunkien henkilökunnissa, kuten opettajissa ja sairaanhoitajissa on suuri määrä sellaisia, jotka eivät löydä itselleen oireita aiheuttamatonta tilaa. Tilanne on kestämätön, varsinkin kun valtiolla on rakennusten korjausvelkaa yli 50 miljardia jo nyt.

– Koska homealtistuksesta johtuvat sairaudet eivät kuulu kelan korvattaviin tai työvakuutuskorvattaviin sairauksiin, jäävät sairastuneet täysin tyhjän päälle ja ilman yhteiskunnan tukiverkkoja. Näin ei pitäisi olla, vaan homealtistuksesta sairastuneilla pitäisi olla yhtäläinen mahdollisuus saada sairauskorvausta kuin muidenkin, painottaa Valtonen.

Altistumisen välttämisen lisäksi sairauden hoitoon kuuluvat runsas kävely hapekkaassa ilmassa keuhkotuuletuksen tehostamiseksi sekä vähähiilihydraattinen luomukasviksia sisältävä ruokavalio.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Etusivullamme juuri nyt: