Paanukirkko on Pauli Hanhiniemelle erikoinen keikkapaikka

Hanhiniemen tekemä musiikki on suorasukaista. Hän ei halua kierrellä tai kaunistella asioita.

Arkistokuva: Minna Jalovaara
Paanukirkko on Pauli Hanhiniemelle erikoinen keikkapaikka

Pauli Hanhiniemi Telakan terassilla.

Tuovi Pulkkanen

Pauli Hanhiniemen ja Retkueen konsertti tulevana viikonloppuna Paanukirkossa Kärsämäellä on mielenkiintoinen poikkeus kiireisen kesän normaaleista keikkakuvioista.

–Edellisenä iltana olemme Seinäjoella Vauhtiajoissa, jossa on isot äänentoistolaitteet ja tuhansia ihmisiä katukonsertissa. Siirtymä pieneen ja intiimiin tunnelmaan alle parinsadan ihmisen intiimiin läheisyyteen on melkoinen muutos. Kun tila on akustisesti hyvä, meidän ei tarvitse soittaa lujaa. Se on mukavaa sekä meille, että yleisölle. Tilanne on meille outo, harvinaislaatuinen ja haasteellinen, mutta tulemme todennäköisesti soittamaan erittäin hyvän keikan, josta kaikki nauttivat.

Vaikka esiintymispaikka on tällä kerta poikkeuksellisesti kirkko, Hanhiniemi sanoo, että musiikki, jota he esittävät on samaa musiikkia kuin muuallakin.

–Minulla ei ole mitään eri ohjelmaa, joka olisi kirkossa esitettävää. Toisaalta kirkonmiehet ovat viime aikoina enenevässä määrin alkaneet pyytää kirkkoihin myös maallisen musiikin esittäjiä, joten musiikkini sinänsä ei kaipaa valikoimista, enkä edes suostuisi siihen. Olen kirjoittanut laulut vakavissani ja koen, että ne sopivat sellaisenaan paikkaan kuin paikkaan. Minulla ei kuitenkaan ole mitään kirkkokeikkoja vastaan, jos ne tuottavat aitoja ja nautinnollisia keikkatilanteita.

Hanhiniemi ei kuvaile omaa musiikkiaan viihteeksi.

–Kappaleet ovat lauluja, jotka olen rockmuusikkona tehnyt. Ne ovat aika suorasukaista toimintaa sekä lyriikan, että soiton suhteen. En kiertele, enkä kaunistele asioita.

Hanhiniemi jatkaa, että Paanukirkon keikka on uusi ja mukava kokemus, mutta hän ei tule koskaan kiertämään joulun alla kirkkoja ja konsertoimassa niissä jollain hartaalla ohjelmistolla.

–Kirkkokonserttien sarjaa ei ole tulossa. Oma näkemys roolistani musiikin tekijänä on hieman erilainen.

Kun teen musiikkia itselleni, teen sen ajattelematta sen enempää, vaan puran musiikiksi ja sanoiksi sen mitä haluan saada kulloinkin sanottua. Omaa musiikkia tehdessäni minulla ei ole mitään rajoja. Mietin ainoastaan sitä saanko esiin sen, mitä yritän sanoillani kertoa. Monesti olen kuitenkin huomannut, että en ole ihan loppuun asti jaksanut sanoituksia hioa. Toisaalta se on myös taiteessa sallittua tulkinnanvaraa, jota pitää jättää. Musiikkia tehdessäni en myöskään mieti, että olisin tekemässä jotain suurta musamarkkinoille. Sillä hetkellä teen sitä ensisijaisesti itselleni ja omaksi lohdukseni tai purkaakseni jotain, mikä vaatii päästä esiin.

Muille musiikkia sanoittaessa ensimmäisenä tulee aina musiikki.

–Kuuntelen mitä kappale ja musiikki viestii. Siihen miten sanat lähtevät syntymään vaikuttaa se, kenelle olen kulloinkin kirjoittamassa ja huomioin sen miten näen kyseisen artistin. Tärkeää on miettiä myös sitä, miten artisti itse itsensä näkee ja mitä yleisö häneltä mahdollisesti odottaa. Näistä seikoista muodostuu raamit, joiden sisällä yritän pysyä niitä kolistellen.

Kun kesä Retkueen kanssa saadaan kierrettyä loppuun, porukka vetäytyy tauolle.

–Kevätpuolella alamme esittää Rauman teatterissa Köyliön Lallin talolle sijoittuvaa musikaalinäytelmää Lalli.

Hanhiniemi on ollut monessa mukana, tehnyt urallaan monenlaista, mutta nauraa, että ei ole oikeastaan tehnyt muuta kuin elellyt.

–Olen ottanut vastaan kaikenlaisia ehdotuksia ja lähtenyt mukaan juttuihin. Ei minulla ole koskaan ollut mitään erityistä ohjelmaa tai tavoitetta siitä mitä haluaisin tehdä. Enemmänkin yritän välttyä lähtemästä mukaan kaikkeen, että ei tarvitse ryhtyä tiettyihin hommiin. Minua ei niinkään ohjaa kunnianhimo ja tavoitteellisuus, enemmänkin minua ohjaa tietoisuus siitä, että on paljon asioita, joista haluan pysyä loitolla. Yritän pitää mielessäni, että itseään ei pidä sitoa ihan kaikkeen.

Silti biorytmit ovat olleet välillä siinä mallissa, että matkan varrella on tullut tehtyä sellaisiakin projekteja, jotka yllättävät hieman itseäkin.

Vaikka uraa on jo takana pitkästi, Hanhiniemi sanoo, että taiteilijajuhlat eivät ole hänelle mikään itseisarvo.

–Jotenkin koen, että niin kauan kuin keksin miten saan keikkoja ilman erityisiä näennäisiä kekkereitä, en tarvitse taiteilijajuhlia. Ajattelen, että jos minun pitää alkaa mainostaa olleeni tien päällä 35 tai 45 vuotta se kertoo siitä, että se kertoo surullista viestiä näköalan kaventumisesta. Ihan kuin olisin alkanut katsoa omia tekemisiäni ja unohtanut maailman ympärilläni. Mielestäni fokuksen pitää olla muussa kuin oman tekemisen luettelemisessa.

Hanhiniemen keikkayleisö koostuu yleensä hänen oman ikäluokkansa edustajista. Jos keikoilla näkyy nuoria, se tuntuu Hanhiniemen mukaan hyvältä.

–Oma ikäluokkani ja minua vanhemmat ovat seuranneet Suomirokkia 70-luvun lopulta saakka. Jos nuoria on mukana, se kertoo siitä, että olen onnistunut tekemään jotain ajatonta, joka ei ole nostalgiaan liittyvää. Silloin musiikin täytyy puhutella suoraan myös tässä ajassa ihmisiä samantapaisissa elämän vaiheissa, joissa olen itse ollut silloin, kun olen musiikkia kirjoittanut. Silloin se ei liity vuosikymmeniin vaan niihin tiloihin, joita ihmisten elämässä on.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Etusivullamme juuri nyt: