OULAINEN Pari viikkoa sitten 70 vuotta täyttänyt Ritva Vanhakangas on omien sanojensa mukaan ikiliikkuja, joka ei osaa pysyä paikallaan. 5 lasta, 14 lastenlasta ja 1 lapsenlapsenlapsi pitävät mummon mielen ja liikkeet nuorekkaana.
–Nuoret pitävät kiinni tässä päivässä. Kaikki ovat onneksi tässä lähialueella, joten näen nuoria usein. Neljäs polvi on sitten vähän etäämpänä, mutta ei kuitenkaan maailman äärissä. Pidän mummon roolista ja se on minulle tärkeä.
Vanhakangas on tottunut aina tekemään kovasti työtä ja eläkeiässä tekeminen on vaihtunut aktiiviseen harrastamiseen. Lastenlapset on otettu mukaan harrastuksiin.
Mummo on halunnut siirtää lapsiin vanhojen aikojen arvoja ja tietoa siitä miten ennen on eletty. Niinpä suvun nuorempi väki on ollut usein mukana Wanhan Woiman erilaisissa työtehtävissä, joka on Vanhakankaalle rakas jokakesäinen harrastus. Wanhan Woiman aktiivit kokoontuvat säännöllisesti myös talvikaudella.
–Kesä ja Wanha Woima kuuluvat yhteen. En osaa kuvitella kesää ilman sitä tapahtumaa, koska olen ollut siinä mukana jo seitsemäntoista vuoden ajan.
Kesätapahtuman lisäksi Vanhakangas esittelee vanhan ajan elämää yhdessä muiden aktiivien kanssa Perinnekeskuksen alueella keväällä vieraileville koululuokille.
Suomen Vanhakangas on ehtinyt kierrellä läpi ristiin rastiin. Erityisen tutuksi ovat tulleet Pohjois- ja Itä-Suomi. Sienestys-, marjastus- ja kalastusreissut ovat vieneet luonnossa viihtyvän naisen milloin minnekin erämaahan. Luonnossa liikkuminen on kuulunut Vanhakankaan elämään aina.
Jo edesmenneen puolison kanssa retkeiltiin luonnossa. Useimmiten mukana olivat myös lapset. Myös nykyinen elämänkumppani viihtyy luonnossa ja retket ovat yhteinen harrastus.
–Kalastaminen on varmasti ainoa hetki, jolloin olen paikallani, ja se onkin oikeaa hermolepoa, Vanhakangas nauraa.
Vaikka vuosia on nyt täynnä pyöreät seitsemänkymmentä Vanhakangas toteaa, että ei ole vielä millään tavoin suostunut vanhuuteen edes omissa ajatuksissaan.
–Uskon, että monenlaisessa tekemisessä mukana oleminen pitää pahimmat kolotukset poissa ja ajatukset tässä päivässä. Kun minulta kysytään, miten vanhuksia kohdellaan tämän päivän Suomessa, minun on vaikea vastata siihen, koska en miellä itseäni vanhukseksi, enkä ole mitään erityisiä palveluita vielä tarvinnut.
Elämä on useita kymmeniä kiloja kevyempää ja sujuu helpommin muutama vuosi sitten tehdyn vatsalaukun ohitusleikkauksen jälkeen. Vanhakankaalle uuden syömistavan opetteleminen ei ollut vaikeaa ja kilot ovat pysyneet poissa. Myös sen Vanhakangas uskoo olevan osasyynä pirteyteensä.
–Silloinkin kun katson televisiota, kädet liikkuvat. Kudon jatkuvasti sukkia, mutta onhan niille myös käyttäjiä näin isossa perheessä. Hukutan kaikki sukkiin, mutta välillä niitä jää myös myyntiin asti.
Jos jokin huolestuttaa, se on tämän ajan pinnallisuus ja se mitä muuttuva maailma tuo tullessaan.
–Itsestäni en ole huolissani, mutta mietin usein, mihin nuoret kasvavat ja mitä he joutuvat kohtaamaan. Tuntuu, että tässä ajassa on paljon epävarmuutta ja päämäärättömyyttä. Vanhat hyvät arvot ja toisen ihmisen kunnioitus ovat kadonneet ja siksi yritän niitä opettaa omalle perheelleni.
