Eila Jaakkola, 79, palasi yli 50 vuotta sitten häntä kiinnostaneeseen aiheeseen, pakinoitsija ja kirjailija Impi Aronahon kirjoituksiin ja elämään. Jaakkola kirjoitti kotikylällään Alpuassa vaikuttaneesta Impi Aronahosta tutkielmansa Tampereen yliopiston yhteiskunnallisessa opetusjaostossa 1968. Nyt Jaakkoselta on ilmestynyt kirja Impi Aronaho, Elämää ja pakinoita, joka nostaa unohduksissa olleen kirjailijan uudelleen esiin.
Impin Ystävät ry:n puheenjohtaja Sari Jaatinen kertoo, että yhdistys perustettiin aikoinaan nostamaan Aronahon kirjoituksia uudelleen esiin.
Hän sanoo, että vaikka tekstit on kirjoitettu 30- ja 40-luvulla, niillä on edelleen painoarvoa tämän päivän ihmisille.
– Aronaho oli loistava pakinoitsija. Hänen tekstinsä ovat monipuolisia, havainnollisia, oivaltavia, hauskoja, värikkäitä ja koskettavia, ja lisäksi ne ovat erinomaista suomen kieltä, Jaatinen sanoo.
Jaatisen mukaan ihmisten on aika tietää, että Alpuassa – nykyisessä Raahessa siis – on vaikuttanut valtakunnallisesti merkittävä kirjoittaja.
Jaakkola keräsi aikoinaan aineistoa Aronahosta haastattelemassa niitä, jotka olivat hänet tunteneet. Hän on kiitollinen edelleen myös professori Eino Kauppiselle, joka ei aikanaan tyrmännyt ajatusta kotikylän kirjailijan tutkimisesta.
Eila Jaakkola muistaa mm. Museo- Matti, Matti Junttilan. Myös opetusneuvos Erkki Tuomikosken haastattelut ovat jääneet mieleen. Tuomikoski toimi Perjantain toimittajana ja Kirjapaino Kannan kirjallisena johtajana.
Hän sanookin, että ilman noita haastatteluja tutkielmaa ei olisi syntynyt, sillä Aronahon elämästä ei ollut jäljellä oikeastaan muuta kuin hänen kirjoituksiaan. Ahkera pakinoitsija kirjoitti mm. Kotilieteen, Suomen Kuvalehteen, Aamulehteen ja Perjantaihin. Jaakkola huomauttaa, että aikalaisista häntä arvosti suuresti muun muassa kirjailija Mika Waltari.
Aronaholla oli Jaatisen mukaan kyky nähdä kauneutta kaiken surun ja murheen keskelläkin. Aronahot menettivät molemmat lapsensa. Tytär Armi syntyi vammaisena ja kuoli jo lapsena ja poika Aaro kaatui talvisodan viimeisinä päivinä.
Pakinoista on tehty kaksi kokoelmaa, joiden molempien painokset ovat aikaa sitten loppuneet. Niinpä arvokasta onkin, että Impin Ystävät ry:n kustantamassa kirjassa on noin 50 Impi Aronahon pikkujuttua.
Jaakkola pitää arvokkaana asiana, että Impin Ystävien puuhanainen Sari Jaatinen ja muut ovat nostaneet Alpuan aarteen, merkittävän naisen uudelleen päivänvaloon.
– Minulla on sellainen mielikuva, että hän olisi jäänytkin unohduksiin ilman yhdistystä.
Jaakkola kertoo, että Aronahosta tuli hänelle elinikäinen seuralainen, sillä myöhemmällä urallaan hän lainaili usein Aronahon ajatuksia toimiessaan muun muassa Maaseudun Sivistysliitossa sekä Maaseudun Lomahuollossa toiminnanjohtajana. Impi Aronaho koki jonkinlaista toiseutta ja vierautta uudella kotipaikkakunnallaan erilaisena ihmisenä. Nämä tunteet sopivat Jaakkolan työhön pakolaisasioiden parissa Hyvinkään pakolaissihteerinä.