Kaleidoskooppi ja kaleidoskooppisilmälasit, ne ovat rekvisiittaa, jotka löytyvät helsinkiläisen Anna K Greusin Unitarhuri-näyttelystä. Näyttely on parasta aikaa esillä Pyhäjoen kirjastossa, jossa näyttelyyn pääsee tutustumaan syyskuun ajan.
– En muista minkä ikäinen olin, yhä lapsi kuitenkin. Perheemme sai vieraita ulkomailta, jotka olivat sisareni ystäviä. Muistan sen yhden tyypin, jolla oli mukanaan merkillisiä esineitä. Fabian Rose oli käsityöläinen, joka rakensi kaleidoskooppeja. Koristeellisia optisia putkiloita, jollaisen sisään kurkistaessa näyttäytyi silmän edessä kuin toinen maailma. Siellä alati muuttuvat kauniit kuvat monistuivat ja saivat aina vain uusia muotoja ja värejä, oululaissyntyinen Greus muistelee.
Hän uskoo, että ihmeellinen elämys kiinnittyi muistona alitajuntaan säkenöivän taikapelin tavoin.
– Sinne se jäi heijastelemaan signaaleja tulevaisuuteen.
Greus pohtii, miten kiehtovaa on, että pienellä, elämän virrassa ohimenevällä asialla voi olla ihmiseen voimakas vaikutus. Hän peilaa, että esimerkiksi yksittäinen uni voi järkyttää, ihastuttaa tai muuten jäädä askarruttamaan mieltä pitkäksi aikaa.
– Aikuisuuden kynnyksellä, kymmenisen vuotta sitten, kiinnostuin yliluonnollisia ilmiöitä kuvailevista kertomuksista sekä valokuvista, joihin sanottiin tallentuneen vainajain henkiä ja tunnistamattomia ilmassa liikkuvia kohteita. Kiinnostuin myös kuvista, joissa ei ollut mitään yliluonnollista, mutta esimerkiksi teknisten virheiden vuoksi niissä esiintyi erikoisia elementtejä. Minua huvitti, että jotkut halusivat tuottaa sellaisia kuvia tahallaan.
Greus hankki itselleen retrokopion 1960-luvun Diana-muovikamerasta ja rullallisen filmiä. Hän kertoo, että kokeilu osoittautui tyyriiksi ja kuvien osalta enimmäkseen epäonnistuneeksi.
– Se oli silti sikäli elähdyttävä, että halusin luoda näitä unenomaisia valokuvia lisää ja intensiivisemmin. Halusin tutkia, miten se onnistuisi digitaalijärjestelmäkameralla mutta analogisin keinoin, ilman kuvankäsittelyohjelman digitaalitaikasauvan suurempia ihmeitä.
Päällekkäisvalotukset, valovuodot, heijastukset ja muut filmiaikana kiusalliseksi virheiksi mielletyt yksityiskohdat löysivät tarkoituksen luovassa työskentelyssä.
– Koen, että tutkimusmatkani on ollut kuin monivaiheinen uni, joka on materialisoitunut moninaisia välineitä sisältäväksi taikurin salkuksi. Salkkuni sisältää muun muassa sellaisia menneiden vuosikymmenten optiikoita, joita pidetään aikakausiensa inhokkeina niiden kuviin aiheuttamien ei-toivottujen seikkojen vuoksi.
Unitarha-näyttely on kokoelma Greusin vuosien 2015–2018 tutkimusmatkalta, jolloin hän etsi ja kehitteli tekniikoita tulostaakseen mielen kuvia valokuviksi.
– Näissä kuvissa heräävät henkiin lapsuudenmuisto ihmeellisestä kaleidoskoopista, unien utuiset kerrostuneet maailmat sekä kuvalliset ja sanalliset kertomukset yliluonnollisen kohtaamisesta. Unitarha on puutarhaleijailu mystillisillä mailla, unien autereisilla sijoilla.