Annikki Halunen, 85, selailee Alma Moisalan näytelmän tekstejä ja herähtää nauruun tämän tästä. 36 vuoden takaiset harjoitukset ja esitykset muistuvat mieleen.
Pyynnön näytelmästä teki Pyhäjoen kulttuurilautakunta ja Halunen.
– Ideoitiin yhdessä ja Alma kirjoitti kaiken eläväksi tekstiksi, Halunen muistelee.
Näytelmään on koottu kaikenlaisia vanhoja uskomuksia, taikoja ja tapoja. Murre on eläväistä ja kieli värikästä.
Moisala oli Raahen Seudun haastattelun ( 20.8.1982) mukaan kerännyt paljon murresanoja ja juttuja haastatellen vanhoja ihmisiä pitkin kyliä. Jutut hän lähetti Suomen Kirjallisuuden seuralle, Sanakirjasäätiölle ja Suomen kielen laitokselle. Tästä työstä oli apua myös ensimmäisen näytelmän kirjoittamisessa.
Raahen Seutu kirjoitti myöhemmin hienotunnelmaisesta elämyksestä, jota oli katsomassa liki 500 ihmistä.
Näytelmää esitettiin toiseen otteeseen Annalan pihapiirissä 1989, jolloin roolitukset olivat osin vaihtuneet. Osia näytelmästä esitettiin myös muulloin.
Nyt näytelmän ohjaa Sari Jaatinen. Hän kertoo, että Pyhäjoella on elänyt pitkään haave vanhan suositun näytelmän uudelleen esittämisestä. Nyt kun Pyhäjoen Näyttelijät juhlivat 10-vuotista toimintaansa, se otettiin ohjelmistoon.
Näytelmä on matka entisajan sanastoon ja työtapoihin. Selväksi tulevat mitä ovat napes, kepes ja kopes ja monet muut lähinnä kalastukseen liittyvät asiat. Myös vanhanajan lääkitsemistavat rautalehdestä pikiöljyyn käydään läpi.
Näytelmässä perataan suurta kalansaalista.
– Kun perkasi tynnyrillisen kaloja, sai napeksen palkaksi. Niille, jotka eivät päässeet itse kalaan tämä oli mainio järjestelmä, kertoo Moisala vanhassa haastattelussa.
Annikki Halunen muistelee, että näytelmää esitettiin kesällä 1982 vain kolme kertaa. Ensimmäiset kertaa esitykset olivat Kaukon kalarannassa, ja myöhemmin Annalan pihapiirissä.
Kaukossa esitys oli hyvinkin aito, sillä se näytelmässä tultiin rantaan suureen kalansaaliin kanssa, jota naiset ryhtyvät perkaamaan.
Väkeä oli valtavasti ja väliin satoi vettäkin niskaan.
– Olihan se melkoista, tehtiin iso järvikin Annalan museon pihalle muovin päälle ja rantakin kasveineen, Halunen kertoo.
Näytelmän taustalla oli Oulas-opiston piiri ja Pyhäjoen Nuorisoseura.
Halunen kertoo, että kuriakin piti pitää, kun aina ei harjoituksiin tultu, vaikka niin oli sovittu.
Monet ensimmäisen esityksen henkilöistä ovat jo edesmenneitä, kuten kirjoittaja Alma Moisalakin.
Mukana ensimmäisessä esityksessä Kaukon rannassa olivat aikoinaan Paavo Mattila, Arvo Kestilä, Martti Viirret, Veikko Sorjonen, Aino Pyhäluoto, Liisa Oja, Eila Tirilä, Päivi Pyhäluoto, Aila Martinmäki (silloin Saapunki), Päivi Rautio, Marko Vaarala ja moni muu.
Nyt näytelmä esitetään kokonaan uutena sovituksena. Esitykset ovat juhannuksen tienoilla, ja nyt näytelmää elävöitetään myös elävällä musiikilla.
1989 näytelmässä oli Hilkka Backman. Ensi kesänä rooli on vaihtunut nuoresta Sanna Henriikasta vanhaksi mummoksi. Myös pari muuta aikoinaan esityksessä mukana ollutta, on tekemässä näytelmää uudelleen.
