Mitä laitat vessanpyttyysi? Kaikki viemäriin uitettu kulkeutuu jätevedenpuhdistamolle viemäriverkostoa pitkin.
Oulun Vesi huolestui, kun alueella tehtiin havaintoja siitä, että koronavirustilanteen vuoksi erilaisten puhdistusliinojen ja nenäliinojen käyttö on lisääntynyt, ja se näkyy myös viemäriverkostossa ja jätevedenpuhdistamolla.
Päinvastoin kuin vessapaperi, on puhdistuspyyhkeet ja nenäliinat suunniteltu niin, että ne eivät hajoaisi kastuessaan. Kun niitä vetää vessanpöntöstä, ensimmäisenä tukkeutuu kiinteistön oma viemäri, josta koituu asukkaille kustannuksia. Jätevesipumppaamolle runsas paperimäärä ja huonosti hajoavat puhdistusliinat voivat aiheuttaa laajempia tukoksia.
– Vessanpönttöön ja viemäriin ei tule laittaa muuta paperia kuin wc-paperia. Vessassa on hyvä olla roskapönttö, johon voi laittaa muut roskat, jätteidenkäsittelyyn ohjeistetaan.
Miten ihmisten elämäntavat näkyvät paikallisessa jätevedenpuhdistamossa?
Tämä kokemuspohjainen juttu on julkaistu Pyhäjokiseudussa keväällä 2014:
Vessanpönttöjäte jalostuu puhdistamolla jokivedeksi
Sirpa Kortet
Mielikuva jätevedenpuhdistamosta pettää heti pihalla. Ei juurikaan pahaa hajua, ei silminnähtävää sitä-itseään, eikä röykkiöittäin tunkijomaisia kasoja. Pyöreäkulmainen vihreä puhdistamo on näkösällä paikalla Oulaisten keskustassa. Jokivarressa oleva laitos on elintärkeä rakennus asukkaiden kannalta. Se on kuin iso ruuansulatusyksikkö, jossa tuleva aines hajotetaan, puhdistetaan, eriytetään ja päästetään ulos.
Jätevedenpuhdistamo on työpaikka oulaistelaiselle Petri Lamminaholle. Vaikka silmämääräisesti katsottuna Lamminaho näyttäisi työskentelevän altaiden äärellä yksin, totuus on toinen. Altaissa, joissa kaupunkilaisten asunnoista pumppaamoiden kautta jätevesilaitokselle tuleva harmaa vesi kelluu ja kovempi aines erottuu, työtä tekevät lukuisat määrät alkueläimiä.
– Ne syövät paskaa ja paskantavat, Lamminaho kiteyttää.
Oulaisten jätevedenpuhdistamo on tekniseltä ratkaisultaan laitos, jossa vedenpuhdistamisessa käytetään sekä biologista että kemiallista menetelmää. Mikromillimetrien kokoisilla alkueläimillä on tärkeä merkitys kokonaisuudessa.
– Puhtaassa vedessä ne eivät elä. Jos tulee tulva, niin ne lähtevät litomaan, Lamminaho jatkaa.
Puhdistamonhoitajan yksi vastuutehtävä on tutkia kantaa mikroskoopilla säännöllisin väliajoin. Lamminaho hakee vesinäytteen altaasta ja asettelee näytteen lasilevyjen väliin. Siitä hän mikroskoopilla silmäilee pieneliöiden elämää ja määrää. Tunnistamista helpottavia papereita on laitteiden vieressä. Ne kertovat, että tarkoitukseen sopivia työläisiä on olemassa pari aanelosellista.
– Oulaisten altaissa on enimmäkseen näitä Vorticella-nimisiä, joiden pituus on 50-150 mikromillimetriä, hän kertoo.
Vesialtaissa ovat myös kaikki ne virukset ja bakteerit, jotka kaupungissa kulloinkin jylläävät. Samassa altaassa kelluvat norovirukset ja nuhapöpöt sulassa sovussa.
– Käsihygienista täytyy olla tosi tarkkana, ettei vaan mene ilman suojahanskoja koskemaan vesiin ja päästä vettä esimerkiksi haavoihin, Lamminaho jatkaa.
Jätevedenpuhdistamolle tulevat kaikki, mitä kaupunkilaiset vetävät vessanpytyistä tai laittavat viemäriin muista altaista. Lamminaho on tottunut näkemään kaikenlaista. Hän ei hätkähdä, vaikka ensimmäisellä välpällä, johon kiinteät esineet pysähtyvät, vastassa on haarukka tai lusikka. Välpällä vesimassasta erottuvat pois myös lasten sukat ja pikkuautot. Tiskirätitkään eivät ole harvinaisia. Esineet ja muut moskat menevät automaattipussituksena jätteeksi. Lamminaho muistaa ajan, jolloin tavarat jatkokäsiteltiin käsin. Hygieniasyistä apuun on valjastettu nyt tekniikka, joka pussittaa kovan jätteen itsekseen.
– Joissakin isommissa kaupungeissa jäteveden mukana tulevista esineistä on puhdistuksen jälkeen tehty näyttelyjä, hän tietää kertoa. Esineiden matka keskuspuhdistamolle käy kuitenkin monen pumppaamon kautta. Oulaisissa välipumppaamoita on kaikkiaan 13. Ne sijoittuvat maantieteellisesti niin, että jokaisella kaupunginosalla on omansa. Vieraan esineen reitti saattaa pysähtyä kuitenkin näille välipumppaamoille esimerkiksi silloin, jos pumppaamo menee tukkoon. Lamminaho tietää, mitkä ovat kaksi yleisintä tukkijaa. Lastenvaipat ja korvanpuhdistustikut. Kärjessä ovat myös terveyssiteet, tölkkien nipsut ja pullonkorkit.
– Näitä ei saisi missään nimessä laittaa vessanpönttöihin. Lasten vaippakin kun imee vettä, niin siitä tulee näin tuhti paketti, hän kuvaa ja piirtää ilmaan käsillään suurmöhkäleen.
Pumpulipäiset korvanpuhdistustikut ovat vikkeliä, mutta viheliäisiä. Ne pääsevät ohittamaan pumppaamon osa-alueet jopa niin, että sitkeimmät uivat miltei vielä viimeisimmässäkin puhdistusaltaassa. Jätevedenpuhdistamo on sääolosuhteille altis. Tulvan aikaan vettä tulee normaalia huomattavasti enemmän. Lamminaho muistaa kevään kahden vuoden takaa. Silloin laitoksella piti tehdä nopeita ratkaisuja, sillä normaalia nelinkertaisesti suurempi vesimäärä uhkasi kuormittaa puhdistamon täysin.
– Pystymme tekemään ensimmäisen puhdistuksen jälkeen ohisyöttöä. Silloin jouduimme tekemään niin. Muussa tapauksessa laitoksen toiminnot olisivat olleet monta kuukautta sekaisin. Näin selvittiin parilla päivällä, hän muistelee. Jätevedenpuhdistamolta vedet lasketaan vieressä virtaavaan Pyhäjokeen. Likaisena tulevan veden muuttuminen luontoonlaskettavaksi vaatii tarkkuutta, tietämystä ja laitoksen hallintaa sekä aktiivista seuraamista.
– Tämä on kuin laiva. Kun tehdään muutoksia esimerkiksi kemialliseen käsittelyyn, ne näkyvät hitaasti, päivän, parin viiveellä. Ennakointi ja seuranta on parasta, millä tämän saa pysymään toiminnassa. Merellinen olotila voimistuu, kun Lamminaho käy tarkistuskierroksen pyöreässä allastilassa. Moottoreiden hurina kertoo siitä, että kaikki tekniikka toimii. Sähkökatkosten varalle on jätevedenpuhdistamolle hankittu hiljattain varavoimala. Se jatkaa laitoksen elintoimintoja heti, jos valtakunnan verkosta syöttö loppuisi. Alueella on tehty myös tulvalta suojautumistöitä.
– Vuorokaudessa laitoksen läpi menee vettä noin 1300 kuutiota. Tulva-aikana määrä on luonnollisesti enemmän. Silloin vettä menee läpi noin 4000 kuutiota. Jätevedenpuhdistamolla voidaan nähdä, jos jollain asuntoalueella on esimerkiksi vesivuotoja. Silloin pumppaamolle tuleva määrä on korkeampi, Lamminaho osoittaa tietokoneohjatuista seurantajärjestelmistä. Jäteveden puhdistaminen jokikelpoiseksi kirkkaaksi vedeksi tapahtuu monivaiheisesti. Hiekanerotusaltaat, pyöreät ilmastus- ja selkeytysaltaat sekä koneet ovat näkyviä elementtejä. Tärkeää sen sijaan on se, mitä vedelle tehdään.
Lamminaho kertoo, että jatkuvassa tarkkailussa on veden fosforimäärä. Se mitataan tulevasta vedestä ja lähtevästä, jolloin voidaan seurata lupaehdoissa pysymistä. Näytteet otetaan joka aamu. Kovempi liete, joka ei mene Pyhäjokeen, kuivataan.
– Se menee jatkokäyttöön Haapavedelle eli lisäkuivaukseen ja polttoon kahdesti viikossa, hän kertoo. Oulaisten jätevesipumppaamon kapasiteetti on Lamminahon mukaan hyvä. Se jaksaa puhdistaa paikkakuntalaisten jätevedet.
– Viemäröinnin piirissä on noin 6500 asukasta. Laitos on suunniteltu vastaamaan 7200 asukkaan vesistä, hän laskee. Tuloputkien lisäksi jätevedenpuhdistamolla käsitellään vuodessa noin 1500 kuutiota kotitalouksien sakokaivoista ajettua lietettä. Teollisuuden jätevesiä Oulaisten puhdistamolle ei juurikaan tule.
Petri Lamminaho tekee yhteistyötä paikallisten teollisuusyritysten kanssa jätevesien käsittelyn suunnittelussa. Hänen tietämystään on hyödynnetty muun muassa muutaman yrityksen ongelmallisten jätevesien puhdistamisessa. Tieto yrityksien vesipäästöistä tulee hänelle hyvissä ajoin. Monivaiheinen puhdistusprosessi ei näy vihreiden ulkoseinien läpi. Onnistuneesta puhdistusprojektista kertoo jokeenlaskettava kirkas vesi.
//Juttu on julkaistu Pyhäjokiseudussa 27.3.2014.//