OULAINEN Keskiviikko, marraskuun ensimmäinen päivä, avasi kaupunginjohtaja Esa Sippolalle uuden elämänvaiheen. Hän ei ennalta tiedä, miltä tuntuu elää aikatauluttamatonta arkea tai ilman menoja, jotka on hoidettava luvatulla virkavastuulla.
– En ole sellaista vielä kokenut, hän ynnää.
Kuntajohtajana hän on ollut yhtäjaksoisesti vuodesta 1984 lähtien.
Avaimen Sippola sai Oulaisten kaupungintalolle keväällä reilut 12 vuotta sitten, jolloin hän siirtyi Lappajärveltä Oulaisten kaupunginjohtajaksi. Nyt avain on odottamassa 15. marraskuuta valittavaa seuraajaa.
Työhistoria Oulaisissa on tallentunut tarkoiksi paperikalenterimerkinnöiksi.
– Pystyn tarkistamaan päivälleen, missä olen milloinkin ollut. Nämä ovat dokumentteja, joita kaupunginjohtajuudesta on hyvä olla tallessa, hän kiteyttää.
Pellavaisen pöytäliinan hän jättää paikoilleen. Sen päälle Sippola kerran somisti joulupöydän. Nyt liina on arkitilassa tulostettujen papereiden vieressä. Läksiäislahjoiksi saadut Oulaisten imagotuotteet lähtevät mukaan. Ne kertovat omaa kieltään paikkakunnan osaajista. Erityisesti Sippolaa lämmittävät paikkakunnalla tehtävä laaja-alainen musiikkityö sekä Wanhan Woiman toiminta.
Kaupungintalon vieressä menevällä kantatiellä välähtää ajovaloja tasaiseen tahtiin, vaikka iltapäivän ruuhkat ovat kääntymässä alkuillaksi. Näkymä ei ole Sippolalle vieras.
– Tästä minä olen vuosikaudet sanonut, että olemme vilkkaastiliikennöidyn tien varrella. Autojonot ovat katkeamattomat päivittäin. Nauravat, eivätkä usko, työhuoneensa ikkunasta kantatien kiertoliittymän autosumaa katsova Sippola sanoo.
Likietuisat liikenneyhteydet hän nostaa yhdeksi Oulaisten valtiksi, samoin kuin rautatien merkityksen. Kuin huipennuksena kaikelle, eläkepäivien ensimmäisenä päivänä pääkadun varteen istutetaan höyryveturia muistomerkiksi. Höyryveturi-projektissa Sippola kokee olleensa työrukkanen, joka edisti kaupungin juhlatoimikunnan ideaa käytännön toteuttamiseen saakka.
– Ilman Wanhan Woiman olemassaoloa veturia ei olisi meille saatu, sillä ylläpito vaatii ammattitaitoisia ja sitoutuneita tekijöitä, hän toteaa.
Höyryveturi viestii hänelle syvällistä sanomaa, viestiä, jonka hän toivoisi tavoittavan nykyihmisen. Oulaistelaisuudessa hän arvostaa yhteisöllisyyttä ja toisista välittämistä.
– Ajatelkaapa, kun näette höyryveturin kuljettajan ja hiilimiehen työolosuhteet. Ne olivat aikoinaan työpaikkoja, joista kilpailtiin ja niihin hommiin haluttiin. Nyt tuntuu, että koko maassa valitetaan vain kaikesta.
Miltei 13 työvuoteen Oulaisissa mahtuu paljon. Alkuvuosina kohdattavana olivat kuntatalouden haasteet, joiden aikana koettiin kriisikuntalaisuus. Aika opetti, mutta aika kasvatti myös luottamushenkilöitä.
– Kun tulopohja ei riitä menoihin, on tehtävä jotakin. Silloin lähdettiin yhdessä tekemään muutoksia, kun oli pakko, hän muistelee.
Hän tietää, etteivät kaikki päättäjien kanssa tehdyt toimenpiteet miellyttäneet kaikkia, mutta yhteinen päätavoite oli, että Oulaisten kaupungin itsenäisyys turvataan.
– Se oli tavoite ja siinä on pysytty. Voidaan vain kysyä, olisiko meillä nykyistä palveluverkostoa ja uusia yrityksiä laajentamassa, jos kuntaliitokset olisi tehty, hän kysyy.
Sosiaali- ja terveyspuolen asiat ovat olleet päivittäisiä pohdinnankohteita. Siitä Sippola on hyvillään, että jälleen tosipaikan edessä, alueellinen yhtämielisyys on löytymässä. Tällä kertaa Oulaskankaan säilyttämiseksi.
– Kuntalaisilla vaan pitää olla tietoisuus niistä faktoista, jotka voidaan päättää Oulaisten valtuustossa ja mitkä asiat ovat eduskunnan käsissä, hän muistuttaa.
Soteuudistuksessa Sippolaa huolestuttaa eniten tavallisen kuntalaisen mahdollisuus saada ääntään kuuluviin.
– Mutta toteutuuko sote, siitäkään ei ole varmuutta, hän hoksauttaa.