Talvikunnossapidon hoitoluokitukset nousevat kahdella tiellä Pyhäjokialueella. Haapavedellä ylöspäin pomppaa osa Nivalaan kulkevasta tiestä eli seututie 793:sta. Muutos koskee 13,8 kilometrin matkaa Etelälahden tienhaarasta Vatjusjärveltä aina Kokkola-Kajaani-tiehen saakka.
Edellinen hoitoluokka on ollut kakkonen, nyt se on 1B. Haapaveden ja Vatjusjärven välinen tieosuus on jo aiemminkin kuulunut 1B-hoitoluokkaan.
Vihannissa samanlaisen korotuksen sai Vihannin ja Pulkkilan välinen tie. Vihannin ja Raahen väli sekä Pulkkilasta itään lähtevä tie ovat nekin jo aiemmin olleet 1B:ssä.
– Ihmiset eivät ole ymmärtäneet, miksi tie on välillä ollut huonommassa kunnossa. Näitä luokituksia moni ei oikein ymmärrä. Tiet hoidetaan sen mukaan, millaisia liikennemäärät ovat. Rahojen on vain riitettävä, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen aluevastaava Pekka Toiviainen toteaa.
Luokitusten nostot onnistuivat liikenne- ja viestintäministeriön myöntämän kahden miljoonan euron lisärahoituksen turvin. Rahat on tarkoitettu teiden talvihoitoon. Suurin osa summasta kuluu juuri hoitoluokitusten nostoon. Päätökset teki liikenne- ja viestintäministeriö ELY-keskusten esityksistä.
– Esitimme puolet enemmän, Toiviainen toteaa.
Hän pitää muutoksia hyvänä asiana.
– Tämä talvi tosin on kohta jo taputeltu, mutta ensi syksystä se näkyy, Toiviainen sanoo.
Haapaveden ja Nivalan väliä koskevia kielteisiä palautteita ei ole hänen korviinsa tänä talvena kovin paljoa kantautunut. Edellisenä talvena valituksia tuli paljon enemmän.
– Nyt on ollut kunnon pakkastalvi. Päällysteen päälle on pyritty rakentamaan polannekansi. Toisina talvina se on onnistunut paremmin, toisina huonommin, Toiviainen kertoo.
Muutoksen myötä tietä ryhdytään muun muassa suolaamaan. Sillä on sekä hyviä että huonoja vaikutuksia.
– Suolaaminen lyhentää tien elinkaarta. Kevytpäällyste ei tule kestämään. Se ei ole kovin kaksisessa kunnossa nytkään ainakaan Haapaveden päässä, Toiviainen toteaa.
Paikalliset tahot ovat olleet aktiivisia tien hoidon puolesta puhujia. Toiviaisen mukaan yhteydenottoja on tullut niin paikallisilta poliitikoilta kuin Haapaveden kaupungiltakin.
– Haapavesi sai nostettua ensin Haapavesi-Pulkkila-tien luokituksen 2000-luvun alkuvuosina, sitten tovin aikaa siitä Haapavesi-Ylivieska-tien ja nyt Nivalan suunnan, Toiviainen muistelee.
Ongelmaton luokitusmuutos ei ole, sillä budjetin sisältämä summa ei Toiviaisen mukaan kasvanut, se vain suuntautuu eri tavoin. Talvikunnossapidon uudet rahat lähtevät pois teiden päällystyksestä.
– Teiden kunto heikkenee koko ajan, jo kymmenen vuoden ajan on päällystetty liian vähän. Tämä näkyy varsinkin pienillä teillä, ja onhan niitä muutettu takaisin sorateiksi. Sama kehitys tulee jatkumaan, Toiviainen huomauttaa.
Käytännössä hoitoluokituksen muutos tulee näkymään teillä muun muassa suolauksessa varsinkin syksyisin ja alkutalvesta. Suolauksen tarve riippuu keleistä. Sen syy on Toiviaisen mukaan toisinaan ymmärretty väärin.
– Joskus tulee valituksia, miksi suola ajetaan lumen alle. Näin tehdään, ettei lumi tarttuisi tiehen kiinni, Toiviainen huomauttaa.
Myös ajourat mataloituvat ja niiden kohdalle tulee näkyviin enemmän paljasta tien pintaa. Uria saa 1B-hoitoluokassakin silti olla. Teiden on oltava 1B-luokassa myös pikemmin aurattuna kuin kakkosluokassa, ja kitkavaatimuskin on tiukempi, mikä tietää teille hiekkaa.
Liikenneviraston määritysten mukaan IB-hoitoluokan tie hoidetaan melko korkeatasoisesti, mutta pääosin ilman suolaa. Liukkaus torjutaan suolalla vain syys- ja kevätliukkailla sekä liikenneturvallisuutta erityisesti vaarantavissa ongelmatilanteissa.
Tien pinta on liikennemäärästä ja säästä riippuen osittain paljas, osittain tiellä on polannekaistoja tai tie voi olla kokonaan lumipolanteen peittämä. Tiellä on ongelmallisimpia sääolosuhteita lukuun ottamatta hyvä talvikeli, joka ei ole paljaan asfaltin veroinen, mutta riittävän turvallinen tienkäyttäjien liikkuessa vallitsevien olosuhteiden mukaisesti. Polanneurat ja -pinta tasataan mahdollisimman tasaiseksi.
1B-luokan teitä on Suomessa 11 257 kilometriä. Niillä kulkee 19 prosenttia kaikesta liikenteestä ja saman verran raskaasta liikenteestä.
Kakkosluokan teitä on puolestaan 18 895 kilometriä. Niillä kulkee 11 prosenttia kaikesta liikenteestä ja 9 prosenttia raskaasta liikenteestä.
Kakkosluokan teillä tien pinta on pääosin polannepintainen ja polanne voi olla osittain urautunut. Teillä on normaalitilanteissa riittävä kitka ja tasaisuus maltilliseen liikennöintiin. Risteysalueet, mäet ja kaarteet hiekoitetaan niin, että normaali liikkuminen on turvallista.
Teiden pintoja karhennetaan ja kaikkein ongelmallisimmilla keleillä hiekoitetaan kokonaan. Vaikeissa säätilanteissa, esimerkiksi sään äkillisesti lauhtuessa tai heti lumisateiden jälkeen, liikenteeltä edellytetään varovaisuutta.