Äitiys on haapavetiselle Helli Taskilalle sydämen asia. Yhdentoista lapsen äiti muistelee, että jokaisen vauvan saaminen syliin tuntui aina yhtä ihanalta ja odotetulta. Myöhemmin äidinrakkauden rinnalle on tullut isovanhemmuuden rikkaus, kun mummolan pihamaalla vipeltävät jo varpaat neljännessä sukupolvessa.
– Aina me halataan, kun lastenlasten kanssa tavataan, Taskila iloitsee.
Vaikka lapset ovat muuttaneet jo omilleen ja levittäytyneet ympäri Suomen, yhteydenpito on tiivistä.
Paavo-puolisonsa kanssa elämänuransa maatilan töissä tehnyt Taskila on yksi tänään palkittavista äideistä. Hän on mukana vanhimman tyttärensä kanssa presidentti Sauli Niinistön järjestämässä äitienpäiväjuhlassa Säätytalolla Helsingissä.
Maa- ja kotitalousnaisten sekä Haapaveden kaupungin aloitteesta lähtenyt palkitsemisesitys tuntui Taskilasta aluksi vieraalta. Vaatimattomana puurtajana hän ei tee töistään numeroa. Maatilan emäntänä hän on tottunut organisoimaan asioita niin, että hommat hoituvat. Oman perheensä hoitamisen ohella hän on vastannut sekä äitinsä että appinsa omaishoitajuudesta. Usean sukupolven asuminen saman katon alla sujui hyvin.
– Nykyaikanakin kannattaisi ajatella sitä, että mummuja ja pappoja olisi samassa taloudessa. Siinä tulevat kaikki autetuiksi ja hoivattua. Samalla opitaan myös kunnioitusta ja arvostusta toisia kohtaan, hän pohtii.
Oman äidin muistot elävät vahvasti mielessä mutta myös perintökukissa. Punaiset pelargoniat, jotka ovat hänen äitinsä kasvattamia, ovat puhkemassa talven jälkeen kukkaan.
Taskilan sydämessä on tilaa myös vieraiden lapsille. Hän on ollut valmis antamaan tukea ja turvaa sijaislapsille sekä toiminut perhepäivähoitajana.
Nykyisen, kiireisen työelämän hän tietää koettelevan varsinkin äitejä.
– Toivoisin, että äideillä olisi mahdollisuus olla lastensa kanssa kotona ja osata nauttia vauva-ajan ilosta. Se on suurperheessä rikkaus, hän pohtii.