Jussi Louhimaata väsyttää. Takana on aamu yhdeksään kestänyt yövuoro ja muutaman tunnin päiväunet. Sitten auton keula kohti Pyhäjokea ja Haukikuninkuuskisoja.
– Tämä on jokavuotinen perinne. Mennään kalaan, tavataan tuttuja ja pidetään hauskaa, Louhimaa perustelee. Hänen mukaansa ”Haukkareissa” on aina hyvä meininki. Saalillakaan ei aina ole niin väliä, tosin mies ei panisi pahakseen, vaikka palkintosijoillekin joskus yltäisi.
– Hyvää mieltä ja tyhjät ruokakassit. Vaikka oishan se vene ihan kiva, Louhimaa virnistää.
Myöhään iltapäivällä näyttää siltä, että palkintopallille saattaa päästä viisikiloisella vonkaleella. Hyvät ilmat ovat houkutelleet paikalle reilusti yli parisataa kalastajaa, saalis vain puuttuu.
– Illalla kun viilenee, varmaan syö paremmin, arvelee puntarin vieressä päivystävä Jussi Toppari. Nyt ennätystä pitää 11 kilon hauella hallussaan Joni Saukko. Eroa puolta pienempiin haastajiin on roimasti, mutta kilpailua on jäljellä puolille öin, siksi vielä ei ole tuuletuksen paikka. Saukko on osallistunut kisaan aiempinakin vuosina, mutta ei koskaan tällaisella saaliilla.
– Niin pieniä ovat olleet, ettei edes puntarille ole kehdannut viedä, Saukko sanoo.
Haukikuninkuuskilpailut vetävät seutukunnan kalastajia vuosi toisensa jälkeen. Joka kerta mukana on ensikertalaisiakin, mutta Topparin mukaan paikalla pyörivät aina myös ”samat naamat”. Vanhojen kavereiden tapaaminen onkin osa kisojen viehätystä. Harva kalastaa yksin. Tervon kalasatamasta laineille suuntaavissa veneissä istuu aina yksi tai useampi kalakaveri. Jussi Louhimaakin aikoo hypätä ystävänsä Jussi Martinmäen veneeseen. Hänen mukaansa kalareissulla saa jutella. Ja nauraa! Mutta jos kello lähestyy kahtatoista, eikä saalista kuulu, silloin ei naurata mikään. Kovin kriittisiin keskusteluihinkaan ei yöllä pienessä veneessä kannata äityä. Jos tunteet kuumenevat, karkuun ei pääse.
– Ainahan sitä voi toista sitten lyödä airolla päähän, Louhimaa aprikoi. Hän tarkentaa vielä että Haukikuninkuuskisoissa ei sitten kerrota salaisuuksia. Miksei? Onko se joku kirjoittamaton sääntö? Louhimaata naurattaa.
– Veneet kulkevat kylkeä hipoen ja vesi kantaa ääntä. Saa kai siellä salaisuuksiakin sanoa, mutta kyllä ne sitten kaikki kuulee, Louhimaa hymyilee.