Hyvin monipuolisille taidoille on tarvetta hiihtosuunnistuksessa. Laji koostuu paitsi suunnistuksesta ja hiihtämisestä, myös nopeista päätöksistä, ketteryydestä ja uskalluksesta.
Touhu vaatii vartalonhallintaa. Tyyli on täysin vapaa.
– Kapeissa ylämäissä ei mahdu menemään haarakäyntiä, pitää mennä tasatyönnöllä. Alamäet ovat sellaisia, että uskaltaako niitä laskeakaan, kun ei pysty jarruttamaan. Jäätikkölaskut ovat todella hurjia. Silloin vain takapuoli suksien päälle, ja siitä istumalla persmäkeä laskemaan, haapavetinen Hannu Karstunen sanoo.
Hän tietää, mistä puhuu. Laji on tuttu jo pitkältä ajalta. Tänä talvena Karstunen toimii vastuutehtävissä helmi-maaliskuun taitteessa Haapavedellä järjestettävien hiihtosuunnistuksen SM-kisojen pääsihteerinä.
Maastoon tehdään hiihtosuunnistuskisoja varten aina urasto. Se koostuu paitsi olemassa olevista laduista ja hiihtokelpoisista teistä, myös moottorikelkalla lanatuista urista ja välillä hyvin hankalistakin paikoista.
– Se on tietynlainen hämähäkinseitti. Risteyksiä ja mutkia on hyvin paljon. Toki oikoakin saa, mutta jos on normaalit lumiolosuhteet, puoli metriä lunta, jokainen ymmärtää, ettei siitä mitään tule, Karstunen huomauttaa.
Kaatumisia sattuu usein. Myös välineitä rikkoutuu. Hyvin tavallinen haaveri on sauvan katkeaminen.
– Naarmuja siellä tulee. Suksia ei kannata sääliä, Karstunen toteaa.
Karttateline kiinnitetään rintaan. Lyhyin reitti ei ole välttämättä nopein, sillä reittien taso vaihtelee suuresti toisistaan. Virheiden mahdollisuus on suuri. Nopeimmin suoriutunut voittaa.
Karstusen mielestä on harmi, ettei kuntoilijoille järjestetä hiihtosuunnistustapahtumia. Moni voisi mielenkiinnosta lajia kokeilla.
Kisoissa hiihdetään sprinttiä, keskimatkaa ja pitkää matkaa. Suomi on Venäjän ja Ruotsin ohella maailman johtavia hiihtosuunnistusmaita.
Kansallisia kisoja on viikonlopusta toiseen. Niissä voi olla enimmillään 300-350 osallistujaa. Sarjoja on aikuisten ja ikäihmisten lisäksi jopa 11-vuotiaille.