Kirkolliset ja pakanalliset perinteet elävät sulassa sovussa pääsiäisen ajassa. Kirkkovuoden merkittävin juhla, piinaviikko, hiljainen viikko eli tymintäviikko on saanut kansanperinteessämme jokaiselle päivälle oman lempinimensä. Nimillä on sekä kristinoppiin että maatalon töihin liittyviä selitteitä, mutta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran mukaan käytännössä näissä nimissä on ollut tärkeämpää alkusointu ja poljento.
"Häntätorstaina (kiirastorstaina) leikattiin lehemäin hännät ja keitettiin ”häntäpuuro” ohoraryyneistä."
(Sievi. Jakola, L. 1172.1938)
Kansanperinteessä piinaviikko muistetaan hiljaisena aikana, jolloin ei saanut tehdä mitään äänekkäitä tai teräaseita vaativia töitä. Nauraminen ja viheltäminenkään ei ollut suotavaa. Hiljaisen viikon päivillä on ollut hieman toisistaan poikkeavia nimityksiä alueista riippuen. Yleisimmän perinteen mukaan viikon päivät ovat olleet palmusunnuntai eli virposunnuntai, malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai ja sukkasunnuntai eli pääsiäissunnuntai.
"Paaston aikanen piinaviikko oli vanahoilla ihan kummallinen, silloin ei soanna vahingossakaa nauroo, ja jos joku vihelsi, oil se kauhistus, se, joka näin tek, tuomittiin pirulle kuuluvaks, ja se palavel pirua ja joutui pirulle jos voan nauroi tahi vihels."
(Tervo. Oksman, Juho 1825.1937)
Kansanperinteen mukaan tikkutiistain sytyketikut toivat onnea, ja keskiviikkona laitettiin lehmille kellot kaulaan. Vanhan kansan parissa kiirastorstai oli ohjelmaltaan erikoinen, sillä tuolloin karkotettiin pihamailta kiira. Kiira on paha uskomusolento, joka ajettiin pois loitsuilla, taioilla, savuavalla terva-astialla ja kelkassa kolisevan romun avulla.
Kiirastorstaina kiertoliike oli kielletty töissä ja puiset talousesineet pidettiin piilossa. Pohjois-Pohjanmaalla muutamassa kunnassa kiirastorstaita kutsutaan häntätorstaiksi. Nimitys johtunee väärin tulkitusta ruotsalaismurteen sanasta.
Kiirastorstai on oikeastaan ’puhdistustorstai’, ja nimi johtuu Raamatun tapahtumasta, jonka mukaan Jeesus pesi opetuslastensa jalat viimeisenä torstainaan.
"Pitkänperjantain edellisenä päivänä, torstaina, käydään kellojen kanssa ympäri kartanoa, ettei käärmeet ja muut madot kesällä kartanoon tule. Samana torstai-iltana entiseen aikaan pojat ja tytöt söivät kolme yhdeksää silakkaa, häntä edellä, ken sitte unissa yöllä vettä toi, se oli tuleva puoliso oleva."
(Haapajärvi. Polvinen, A. 15. 1888)
Pitkäperjantai on pitkän paaston ajan ja piinaviikon kärsimyksen huipentuma. Tapana oli istua kotona paastoten ja sanaa lukien. Pohjanmaalla lapset piiskattiin pitkänäperjantaina.
Lankalauantai-sana on myös syntynyt kansan suussa. Pitkäperjantain ruotsalaisvastineen långa ’pitkä’ on yhdistetty lanka-sanaan. Lauantaina keitettiinkin talvella kehrätyt langat. Kokot poltetaan pääsiäislauantaina tai sitä seuraavana yönä. Pääsiäissunnuntai päättää paaston ja päivä on kaikenlaisen ilon päivä. Vanhan kansan mukaan kirkas päivä enteilee hyvää vuodentuloa. Nouseminen vuoteesta työkalun päälle tuo työonnen.
Lähteet: Kotus, Suomalaisen Kirjallisuuden seura, Vuotuinen ajantieto, Kustaa Vilkuna
