Kiertotalouteen siirtyminen edellyttää jäte- ja kemikaalisääntelyn nykyistä parempaa yhteensovittamista, osoittaa oikeustieteen maisteri, hallintotieteiden maisteri Joonas Alarannan Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus. Euroopan unionissa on asetettu kunnianhimoisia tavoitteita kiertotaloudelle, jossa tavoitellaan kulutuksen ympäristövaikutusten pienentämistä ja talouskasvua hyötykäyttämällä aiempaa suurempi osa jäännösmateriaaleista eli jätteistä ja sivutuotteista.
Turvallisen ja kestävän materiaalikierron toteuttaminen edellyttää jäte-, tuote- ja kemikaalisääntelyn tavoitteiden yhteensovittamista. Väitöstutkimuksessa todetaan, että jos jäännösmateriaaleihin sovelletaan liian raskaita hallinnollisia vaatimuksia ja liian tiukkoja rajoituksia, materiaalikierrätys estyy. Tällöin käyttökelpoisia uusioraaka-aineita päätyy hävitettäväksi, mikä on ympäristön kannalta haitallista. Jos materiaalikiertojen kemikaalisääntely on puolestaan liian sallivaa, käyttöön päätyy jäännösmateriaaleja, jotka aiheuttavat haittaa ihmisten terveydelle ja ympäristölle.
EU-sääntelyssä on yli 150 asetusta ja direktiiviä, joilla ohjataan erilaisten kemiallisten aineiden valmistusta, markkinoille saattamista ja käyttöä. Säädöksistä keskeisin on vuonna 2007 voimaan tullut REACH-asetus, jolla uudistettiin kemiallisia aineita koskeva yleissääntely. Alarannan väitöstutkimuksessa analysoidaan REACH-asetuksen täytäntöönpanoa, luodaan kokonaiskuva huolta aiheuttavien aineiden kielto-, rajoitus- ja lupamenettelyistä sekä tarkastellaan REACH-asetuksen ja muiden säädösten mukaisten rajoittamiskeinojen välisiä jännitteitä.
Kemikaalien sääntely edellyttää aina tasapainoilua hyötyjen ja haittojen välillä. Monet kemikaaleista ovat ihmiskunnalle välttämättömiä, mutta aiheuttavat samalla ympäristö- ja terveysriskejä. Riskien arvioinnin sekä hyötyjen ja haittojen vertailun merkitys korostuu silloin, kun sääntelyn kohteena on kemikaali, jonka tiedetään tai epäillään aiheuttavan haittaa ihmisten terveydelle tai ympäristölle. Kiertotalouden kemikaalisääntelyssä kyse on myös siitä, miten materiaalikierrosta saatavia ympäristöhyötyjä sekä kemikaalihaittojen torjuntaa punnitaan suhteessa toisiinsa. Alarannan väitöstutkimuksessa kehitetään kemikaalisääntelyn riskipunninnan malli, jossa huomioidaan vaaran ja riskin välinen ero sekä sääntelyllä torjuttavien riskien sijaan mahdollisesti tulevat vastariskit, arvioidaan vaihtoehtoiset riskinhallintakeinot sekä analysoidaan sääntelyn kustannukset ja hyödyt.
Oikeustieteen maisteri, hallintotieteiden maisteri Joonas Alarannan ympäristöoikeuden alan väitöskirja ”Kemikaalit ja kiertotalous. Tutkimus huolta aiheuttavien aineiden ja materiaalikierron sääntelystä REACH-asetuksen mukaan” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Harri Kalimo IES-instituutista (the Institute of European Studies, Vrije Universiteit Brussel, Belgia) ja kustoksena ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitokselta.
Merijärvisjuurinen Joonas Alaranta on kirjoittanut ylioppilaaksi Ranuan lukiosta vuonna 2002. Hän on suorittanut Itä-Suomen yliopistossa hallintotieteiden maisterin tutkinnon vuonna 2008 ja oikeustieteen maisterin tutkinnon vuonna 2017. Alaranta on työskennellyt aiemmin asiantuntija- ja esimiestehtävissä Linnunmaa Oy:ssä, lakimiehenä Asianajotoimisto Krogerus Oy:ssä sekä projektitutkijana Itä-Suomen yliopistossa ja vierailevana tutkijana New Zealand Centre for Environmental Law’ssa. Nykyään hän toimii lainopillisena neuvonantajana EU:n kemikaalivirastossa (ECHA).
Väitöstilaisuus pidetään Joensuussa, perjantaina 27. huhtikuuta.
