Pienenä tyttönä tein kuvakalenterin siskoni kanssa. Olisi kai niitä kaupoissakin ollut, mutta jostain syystä emme sellaista saaneet. Niinpä me neuvokkaina lapsina piirsimme itse kannen ja kuvat luukkujen alle. Sitten vain pistelemään nuppineulalla
luukkujen reunat, että ne sai helposti auki. Tuo kelpasi hyvin ja joulu tuli ajallaan.
Ollessani kolmannella luokalla alakoulussa saimme kaksi vuotta vanhemman isosiskoni kanssa “oikean”, kaupasta ostetun kuvakalenterin puoliksi. Suklaasellaisia ei silloin tainnut olla vielä olemassakaan.