Unien näkeminen on minusta ihmeellistä – miten ihmisen nukkuessa voi suljettujen silmien takana pyöriä filmejä, joskus ihan järkevällä juonella varustettuja ja toisinaan ihan sekopäisiä?! Itselläni on kausia, etten uneksi ollenkaan (vaikka asiantuntijat sanovat, että unia näkee joka yö, mutta vain osan niistä muistaa vielä herättyään). Toisinaan taas seikkailen joka yö mitä ihmeellisimmissä paikoissa ja mitä kummallisimpien ihmisten kanssa.
Onneksi minulla ei ole taipumusta nähdä enneunia. Anopillani tällainen taito oli. Kerrankin hän oli tavannut serkkunsa nukkuessaan ja kertoi siitä minulle ja ihmetteli, että mitähän tälle oli tapahtunut. Kauaa ei kuulumisia tarvinnut kummastella, kun seuraavassa Seudussa oli tämän sukulaisen kuolinilmoitus. Silloin hieman kylmäsi sisintä.
Lapsena näin useasti unta, että lapaseni tipahti kotimme lähellä olevaan kanavaan enkä saanut sitä ylös. Uskon, että alitajuntani työsti tässä siltakammoani. Nimittäin kun menen isomman sillan yli kävellen, puristan omaisuuttani tiukasti itseäni vasten, ettei mitään vain putoa veteen. Vuosikymmenten ajan olen uneksinut, että suuni täyttyy koko ajan purkasta eikä se lopu, vaikka kuinka kaivan suuta kädellä tyhjäksi. Mitähän tuokin tarkoittanee, sitä en ole ikinä saanut selville. Hampaani irtoilevat joskus myös öisin ja nuorempana tupakoin usein nukkuessani. Sauhuttelu unessa oli varmaankin vanhempieni tiukan polttamisen vastaisen politiikan ansiota.
Eri ihmisten kohtaaminen unessa on myös todella mielenkiintoista. Joskus tapaa ihan satunnaisen tutun yöllä ja kuinka ollakaan: sama ihminen kävelee seuraavana päivänä vastaan. Silloin tekee mieli hihkaista: ”Uneksin sinusta viime yönä!” Vielä en ole moista kehdannut tehdä, jos unessa tavattu ei ole todella hyvä tuttu. Hassua on myös se, että aika usein käyn Vihannissa koulua nukkuessani. Sinne taisi jäädä hieman selvittämättömiä asioita ja ihmissuhteita ja ne vaivaavat alitajuntaani yhä.
Ikuisena romantikkona ihanimpia ovat tietysti öiset rakkausleffat. Onhan imartelu joskus mukavaa päivänvalossa, niin miksei sitten unessa. Ja sitten harmittaa, kun herätyksen uikutus katkaisee rainan juuri parhaimmassa kohdassa. Silloin toivoo todella, että filmi jatkuisi seuraavana yönä.
Oili Kangasniemi