PYHÄJOKI Kalatalousneuvoja Pasi Anttila tervehtii tuttua mädintuojaa Pyhäjoen kalahautomolla. Sarpola luovuttaa mätisatsin seuraaviin käsiin, joiden kautta mäti päätyy haudontasuppiloon. Suppilossa on virtaava vesi, joka pitää mätipatsaan liikenteessä ja tuo sille riittävästi happea. Mäti haudotaan suppilossa talven yli.
–Osa mädistä kuolee haudonnan aikana ja se poistetaan suppilosta, Anttila kertoo.
Koko kehitysprosessin ajan eri joista lypsetty mäti säilytetään jokikohtaisissa haudontalinjoissa. Anttila perustelee erottelun sillä, että kun kalat ovat valmiita siirrettäväksi takaisin vesiin, ne palautetaan kotijokiin. Keväällä kalanpoikaset kuoriutuvat suppiloissa. Suppiloista kalat uivat keruualtaaseen, josta ne kuljetaan happipusseissa jokisuille. Osa poikasista viedään jatkokasvatukseen luonnonravintolammikoihin. Kalanpoikaset käyttävät ravinnoksi lammikossa olevaa elävää eläinplanktonia eikä niitä ruokita rehulla.
Hautomon idea on hoitaa uhanalaisia vaellussiikakantoja ja tukea niitä istutuksin. Anttilan mukaan Perämeren kasvanut hyljekanta on yksi isoista haasteista.
–Hyljeongelma on todellinen. Esimerkiksi verkkokalastus alkaa olla mahdotonta. Verkot eivät saa olla rauhassa, ja niissä on yleensä jäljellä enää kalanrippeet kun verkot koetaan, Anttila perustelee kalastajien todistaessa tilanteen todeksi.
–Kalakantojen säilymiseen alueen kalastajilla on iso merkitys. Talteen otetulla mädillä ja kalankasvatuksella voidaan osaltaan turvata kalakantojen säilyminen Perämeren rannikolla.