Mäntykankaalla humisee Isojärven luontopolun varrella Oulaisissa. Mättäillä pilkistelee punaisia puolukoita ja ruska on komeimmillaan.
Jos ei pysähdy ja katso tarkemmin, ei välttämättä arvaisi, miltä alueella näytti kesällä 2004, kun metsäpalo oli pyyhkäissyt siitä yli. Silmäilemällä voi tulipalon merkkejä silti yhä havaita.
Biologiaan erikoistunut luokanopettaja sekä Pyhäjokialueen Luonnonsuojeluyhdistyksen sihteeri Riku Rantala löytää metsästä esimerkiksi koivun, jonka toinen puoli on valkotuohinen, toinen pikimusta. Myös mäntyjen rungoista huomaa, että tuli on ollut irti. Ne ovat mustuneet miehenkorkuiselle asti. Puita jäi kuitenkin eloon.
– Niitä tulipalo ei tappanut, mitä nyt pieniä taimia. Oikeat kilpikaarnamännyt kestävät vaikka mitä, Rantala sanoo.
Metsäpalon jäljet alkoivat korjautua vähitellen. Varvikko tuhoutui tulipalossa täysin. Meni monta vuotta, ennen kuin se alkoi toipumaan. Nyt yhtenäinen kuntta levittäytyy puiden alla paksuna, vihreänä mattona.
Tulipalojen jälkiä voi löytää myös vahoista metsistä, jos niitä osaa etsiä. Rantalan mukaan metsä on saattanut palaa moneenkin kertaan.
– Oikein vanhoissa metsissä jälkiä näyy isoissa puissa. Niitä saattaa olla jopa syvällä puun rungossa olevissa koloissa. On puita, jotka ovat kestäneet monta metsäpaloa, ja ovat silti elossa, Rantala toteaa.