Odotettu retkipäivä Pusan kauppamuseoon Haapaveden Vattukylälle nostaa muistot elävinä mieleen. Haapavetinen Linnea Niemelä seisoo rollaattoreineen valtavan suureksi kasvaneen viinimarjapuskan äärellä ja poimii ämpäriinsä mehukkaita marjoja.
Aika tuntuu pysähtyneen. Pihamaalla istuu puolikaaressa iäkkäitä vieraita, jotka ovat saapuneet hoitokoti Kartanonväestä.
Tienoo on Linnea Niemelälle hyvin tuttu. Hän toimi Pusan kaupalla kauppa-apulaisena vuosina 1946-1950 hoitaen tiskin takana kaupan asioita, mutta huolehtien myös kauppaa pitäneen Aakon perheen jälkikasvusta, karjasta ja lukemattomista askareista.
Aukioloaikoja Pusan kaupalla ei tunnettu. Kauppa oli aina auki, menipä sinne myöhään illalla tai aikaisin aamulla.
– Velaksi annettiin niille, joilla ei ollut rahaa. Ne maksoivat sitten, kun jaksoivat. Eihän se kauppa muuten olisi käynyt. Mutta velat kyllä maksettiin. Se tiedettiin, että ne varmasti maksaa, Niemelä huomauttaa.
Hän kääntää päätään ja katselee kaukaisuuteen. Sellaiseen aikaan, jota ei enää ole olemassakaan.
– Se oli erilaista aikaa. Paljon se on muuttunut. Silloin kaikki oli niin yksinkertaista. Nyt kaikki tuntuu niin pieneltä. Aivan kuin tätä ei olisi ollutkaan, hän ihmettelee.
