Kolumni

Kolumni: Ajassa eteen ja taakse

Mikä kaikki meni pieleen? Ainakin puolet kamppeista ja tavaroista meni roskiin, ja samaa kehää kierretään taas. Onko opittu mitään?

Rehellinen tsekkaus parinkymmenen vuoden taakse. Eteiseen sisään astuessa tervehti tulijaa pitkähkö, matala, tummanruskea, puinen liukuovisenkki. Niitä suorastaan vilisee nyt sisustuslehdissä. Eipä ole tämä yksilö tallessa näkemässä lajinsa uutta tulemista.

Senkin taustan peitti rehellisistä punatiilistä muurattu seinä. Tiiliä sentään on tallessa jossain melkoinen läjä, vieläpä käsintehtyjä. Odottavat uutta mahdollisuutta kärsivällisesti.

Siinä seinällä olivat avoimesti esillä naulakot, joihin asukkaat ja satunnaiset kävijät saivat huoletta heittää takit ja muut kamppeet. Nykyihminenkin tykkää naulakoista. Kaikki tarpeellinen on kätevästi esillä.

Loppusilauksena oli tietysti seinäpeili. Siinäpä sisustusvinkki, joka ei takuulla mene muodista koskaan.

Tuvassa seisoi uuni ja sen kyljessä perinteinen puuhella. Halot tuotiin siihen eteen ja nosteltiin aamuhämärissä tai tarpeen tullen pesään. Tulisijan kaipuu on ihmisillä nykyäänkin. Jos pönttöuuni tai muu ehta tulipesä puuttuu, kynttilälavastuksia löytyy senkin edestä.

Keittiön seinällä komeilivat avohyllyt. Niillä oli valikoitua ja tarpeellista tavaraa. Ainakin suolat, pippurit ja tulitikut. Moderni sisustajakin ihannoi avoimuutta. Tavaraa on näkyvillä, mutta ei liian vähän eikä varsinkaan liikaa. Taito on myös upottaa asunnon eri puolille puolinäkyville mutta kuitenkin sopivasti piiloon esimerkiksi kännykkälaturit ja avaimet.

Lattialla oli käden ulottuvilla ennen kihveli. Hyvin käyttökelpoinen kapistus muuten edelleen. Toisin paikoin se on vaihtunut varsi-imuriksi, toisin paikoin jopa aivan robottivehkeeksi.

Kamarin seinällä komeilivat perintöryijy ja sarvet. Lattiaa tai penkkiä pehmitti talja. Jossain näköpaikalla tuijotti täytetty elukka.

Aivan sama näky nytkin. Paitsi hyllyn nurkalla lepää ansaituilla eläkepäivillä ympäristöönsä sommiteltuna vielä kahvimylly. Sen virkaa hoitaa keittiössä espressomasiina.

Pitsit on otettu uusiokäyttöön. Niistä tuunataan ja askarrellaan vaikka mitä. Räsymattokin on nosteessa. Helppo pitää, huoleton pestä, luonteeltaankin vielä oikein hyväntuulinen.

Muotikin kiertää tietyllä lailla kehää. Jotkut asiat poimitaan käyttöön yhä uudelleen. Mutta vaatekaapin sisuksiin ei uskalla edes kurkistaa. Parempi pysyä pelkän huushollin ilmeessä.

Osa vermeistä säilyi, osa ei, osa on haalittu uudestaan. Perinteen merkitys silti säilyy.