Suvivirsi johdattelee lauantaina peruskoululaiset ansaitulle kesälomalle.
Ehdin kyllä jo miettiä, että liekö perinteinen kevätjuhlavirsi joutunut pannalistalle, jos uskonnollisia aamunavauksia alakoulussa pitänyt opettaja siirretään eri alakoululle?
Ei siitä sen enempää, olen täysin väärä ihminen tapahtumaa ruotimaan, kun en siitä yksityiskohtia tiedä.
Joka tapauksessa, lukuvuosi hurahti taas nopeasti.
Kirjoitan siihen malliin, kun lukuvuosi olisi itselläkin päättymässä. Toisaalta näin onkin, alakouluikäisen vanhempi elää tiiviisti mukana koululaisen arjessa. Voipa olettaa, että täysin sama tilanne yläkoululaisten vanhemmilla. Siihen arkeen kuuluvat lapsen lisäksi koulukaverit, opettajat ja koulun muu väki.
Tämä kevät on ”meidän luokan” kohdalla erilainen.
Alkukeväällä tuli tieto, että luokkaa ekaluokalta neloselle luotsannut Salla-ope siirtyy syksyllä ekaluokan opettajaksi.
Myönnetään, että äiti pohti puoleen ja toiseen tietoa, ennen kuin sen sisäisti.
Neljä vuotta tykätyn opettajan kanssa on sujunut luontevasti. On iso juttu, että pystyy luottamaan siihen, että opettajalta saa kaiken tarvittavan tiedon. Asioista puhutaan reilusti puolin ja toisin. Ja mikä parasta, näkee, että lapsi nauttii koulunkäynnistä.
Kyse ei ole siitä, ettenkö luottaisi uuteen opettajaan. Se vain on niin, että te opettajat olette aika tiivis osa lasten ja meidän perheiden arkea.
Mietintämyssy lienee siksikin asian kanssa niin syvällä päässä, koska oma luokka oli aikoinaan, valovuosia sitten, samassa tilanteessa.
Jauhinkankaan kolmoselta kutoselle meitä opetti Kankaan Jorma. Tarkasti ottaen Jorma ehti jo aiemmin opettaa omaa äitiäni.
Muistan edelleen, miten koulukavereiden kanssa pohdittiin silloiselle yläasteelle siirtymistä ja sitä, ettei Jorma ehkä kuitenkaan siirry sinne meidän matkassa.
Tyttöjen kanssa päädyttiin siihen, että istutaan saaviin, johon ikävänkyyneleet saavat vapaasti valua. Silloiset tunnemyllerrykset muistaa hyvin vieläkin.
Vaikka luokat ja koulut vaihtuvat, ette te onneksi katoa minnekään. Mikä hienointa, ette te upeat opet jätätte elämänmittaisen sipaisun meidän sydämiin. Kuljette mukana monissa muistoissa ja teitä muistellaan useammin kuin ikinä arvaattekaan.
Kiitoshalaus Salla ja kaikki ihanat opettajat, suvivirsi saatekoon teidän ansaitulle, aurinkoiselle kesälomalle.