Kolumni

Ko­lum­ni: Elämä on uuden opet­te­lua

Vaikka kasvaa aikuiseksi, ei ole ikinä valmis. Minulle tämä asia konkretisoitui loppuvuodesta, kun kävin fysioterapeutin juttusilla. Tulin rasittaneeksi viime syksyisellä vaellusreissulla jalkaani sen verran rankasti, että se on oireillut siitä saakka. Polvi kipeytyy liikkuessa ja levossakin on toisinaan särkyä.

Ammattilaisihminen käänteli ja väänteli, käski mennä kyykkyyn ja nousta varpailleen. Teetti minulla temppuja, joiden perusteella päätyi varsin mielenkiintoiseen johtopäätökseen. Minä kävelen väärin. Kuvitelkaa. Siis ihminen voi kävellä väärin.

Kävely opitaan luontojaan jo pikkulapsena. Ei ole ikinä tullut mieleenkään, että keho voisi toimia jotenkin väärin ja luonnottomasti, aiheuttaa itse itsellensä vaikeuksia. Mutta niin vain on. Yksi ongelma voi monistua, ja mitä pidempään tilanne on päällä, sitä enemmän se saattaa elämään vaikuttaa.

Mikäpä sitten avuksi? Se on tässä nyt juuri se homman juju. Ihminen voi oppia uusia asioita, aivan sellaisia perustoimintoja, joita on arjessa vaikka kuinka, ja joiden tekemistä ei tule ajateltua.

Minun pitää nyt opetella kävelemään oikein, ja se on tosi haasteellista hommaa. Miettikääpä, kun asian pitäisi olla mielessä joka ikinen kerta tuolilta noustessa. Aina pitäisi muistaa jalkojen oikea asento. On muuten todella vaikeaa.

Aika usein minä sen muistan, mutten aina. Parissa viikossa tilanne on kuitenkin muuttunut jo selkeästi. Polvi ei vaivaa enää niin paljon kuin aiemmin.

Ihminen tekee luontojaan paljon muutakin kuin kävelee. On laskettu, että ihminen koskettelee kasvojaan parin minuutin välein. Useinkaan tämä ei ole tietoista koskettelua, vaan tapahtuu huomaamatta ja ohimennen.

Lensujen kulta-aikana kasvojen koskemista kannattaa välttää. Pöpöt pääsevät elimistöön usein käsien välityksellä, ja kun käsillä koskee kasvoja, nurkan takana vaanivalle lentsulle on tarjolla otollinen leviämistie. Tauti on niin ovela, että jo pelkkä hipaisu voi riittää, ja siinä sitä sitten ollaan.

Liikkeellä on ollut hyvin tyypilliseen tapaan normilentsujen lisäksi mahatauteja. Esimerkiksi norovirus on sellainen vitsaus, jota ei toivoisi kenellekään. Ihminen voi saada tartunnan melkeinpä mistä vain, eikä kotiin voi linnoittautua.

Olemassa on kuitenkin hyväksi todettuja konsteja, joilla useita tartuntariskejä voi pienentää. Yksinkertaisimmillaan tauteja voi pitää loitolla pesemällä ahkerasti käsiä lämpimällä vedellä. Pesuhetkeen kannattaa ottaa kaveriksi saippua.

Viisaat neuvovat, että kädet tulisi pestä varsinkin influenssakaudella aina, kun tulee ulkoa sisälle, ennen ruokailua sekä vessakäynnin ja niistämisen jälkeen.