Mökkimaailma on aivan ainutlaatuinen ympäristö. Mökkejä ja mökkeilijöitä on tietysti monenlaisia, mutta minulle mökkeily tarkoittaa sitä, että pääsee irti ihan kaikesta.
Lähistöllä ei tarvitse olla muita ihmisiä. Palveluitakaan ei tarvitse olla ainakaan kovin lähellä, koska kun mökille mennään, miksi sieltä haluaisi lähteä mihinkään. Huvitukseksi riittää se, kun häipyy päiväksi erämaahan, tarttuu illalla otsalampun valossa kirjaan tai täyttää saunan kiukaan vesisäiliötä lumella, jotta pääsee hetken päästä kylpemään.
Sähköä mökillä ei tarvitse olla. Jääkaappiakaan ei kukaan kaipaa, kylmäkonsteja on muitakin. Ilman vettä ihminen ei pärjää, mutta sitä saa vesistöstä ja kaivosta, kun ottaa ämpärin ja kantaa. Yhteyksiä ympäröivään maailmaan ei tarvitse olla. Mikä nautinto, kun ei tarvitse kantaa puhelinta joka paikkaan.
Eksoottistahan tällainen vaatimaton mökkeily on nykyajan mukavuuksiin tottuneelle ihmiselle. Kun kaikki normaalielämän ärsykkeet riisutaan pois päivistä, ihminen laskeutuu uskomattoman seesteiseen tilaan, jossa ei ole enää kiire mihinkään, ja jossa ei ole pakko tehdä yhtään mitään. Voi keskittyä olemiseen ja ihmettelemiseen.
Jossakin vaiheessa mieleen tulee väistämättä ajatus entisajan elämästä. Sitä miettii, millaista arkea on eletty, kun juoksevaa vettä ja sisävessaa ei ole ollut. Näissä mietteissä havahduin viimeksi mökillä ollessani, kun kävin jälkikasvuni kanssa keskustelua siitä, että joskus ennen ihmiset ovat oikeasti eläneet jokapäiväistä elämäänsä sillä tavalla, kuin me muutaman päivän mittaisilla mökkireissuilla elämme.
Nämä entisvanhaisiin puuhiin liittyvät jutusteluhetket ovat aina olleet meillä suosittuja. Monet kerrat ovat mummutkin saaneet kertoa pienille kuulijoille siitä maailmasta, jota ei nykyään enää ole olemassa muualla kuin museoissa, muistoissa ja mökillä. On jotenkin liikuttavaa seurata, kun pieni lapsi vilpittömästi ihmettelee ja kyselee menneistä. Nykyajan lapsille ja nuorille, jopa meille aikuisille, monet entisvanhaisen asiat ovat todella vieraita. Niistä on vain kuullut, ne eivät ole oikeasti koskaan olleet osa omaa elämää. Se maailma on ollut tyystin erilainen. Sitä voi yrittää aavistuksen verran ymmärtää elämällä niissä puitteissa pikkuhetken tai tenttaamalla vanhempaa sukupolvea.
Kenenkään elämä ei ole nykypäivänä kiinni siitä, onko talveksi riittävästi polttopuita. Niin pienillä kuin isoillakin ihmisillä olisi suotavaa kuitenkin olla jonkinlaista ymmärrystä entisajan elämästä. Ihan vain vaikka sen vuoksi, ettei asioita pidettäisi itsestään selvinä tässä yltäkylläisessä, helpossa maailmassa.