Kolumni

Kolumni ja kuvia: Juhlat kertovat kunnioituksesta

Juhla päättyi Haapaveden kamariorkesterin sekä lukiolaisten ja yläkoululaisten kuoron esittämään Finlandiaan. Haapaveden yhteiskoulun 100-vuotisjuhlissa koettiin liikuttavia esityksiä. Juhlia valmisteltiin pitkään ja huolella. Jokihelmen opiston tanssikoululaiset eläytyivät esitykseensä. Yleisö täytti Haapaveden yläkoulun liikuntasalin lauantaina. Timo Hannulan johtamaa kamariorkesteria kuultiin myös lauantai-illan juhlakonsertissa. Kuva päivän juhlasta. Haapaveden yhteiskoulun 100-vuotisjuhlat pidettiin lauantaina.
Juhla päättyi Haapaveden kamariorkesterin sekä lukiolaisten ja yläkoululaisten kuoron esittämään Finlandiaan.
Juhla päättyi Haapaveden kamariorkesterin sekä lukiolaisten ja yläkoululaisten kuoron esittämään Finlandiaan.
Kuva: Laura Seppä

Toimittajan työssä saa olla paikalla erilaisissa juhlissa. Ne kertovat mielestäni paljon kyseisen tahon toiminnasta, ilmapiiristä sekä kunnioituksesta tai sen puutteesta.

Juhlat on tapana järjestää esimerkiksi tasavuosipäivinä, joskus toki muustakin syystä. Pakko on sanoa, että toisinaan on tullut istuttua hyvin pitkäveteisissä juhlissa. Niihin on voitu kasata aivan liikaa kaikkea, jolloin tilaisuus venyy turhan pitkäksi. Puheet voivat etenkin olla pitkiä tai vaikeaselkoisia. Joskus puhujat jaarittelevat tai poikkeavat kauas itse asiasta.

Myös paikan valinta on tärkeää, sillä miljöö tekee tunnelman, ja mittasuhteiden on hyvä olla tasapainossa. Jos yleisöä ei ole saapunut paikalle kuin kourallinen, tulee penkeissä istujille helposti hieman nolo olo.

Onnistuneitakin juhlia onneksi on. Niissä on rytmiä, sympaattisuutta ja tervettä ylpeyttä. Esiintyjät on valittu tarkoin, ja heille on annettu sopivasti vapauksia, mutta pantu myös rajoja. Parhaimmillaan yleisössä koetaan oivalluksia, yllätyksiä ja koskettavia tunteita. Historian havinakin useimmiten toimii.

Juhlat ja erilaiset tilaisuudet koostuvat tuhansista pienistä palasista, ja niitä valmistellaan yleensä melkoinen tovi. Kun palapeli on hallitusti koottu, siitä tulee kaunis. Ei ole väliä, onko tapahtumaa ollut tekemässä kymmenen vai sata ihmistä, jos taustalla on yhteishenkeä ja tahtoa. Sopivasti luovien löytyy hommaa jokaiselle innokkaalle.

Kun takana on sadan vuoden mittainen vaiheikas menneisyys, kuten lauantaina juhlitulla Haapaveden yhteiskoululla, on tarttumapintoja vaikka kuinka. On hienoa, että ihmiset lähtivät innolla mukaan juhlan tekoon. Esimerkiksi juhlan yhteydessä julkaistussa historiikissä on paljon ihmisiltä tulleita muisteluita, jotka valottavat koulun taivalta monin tavoin.

Lauantaista juhlaa ja sen päälle illalla pidettyä juhlakonserttia seuratessa tuli hyvin esille, miten monipuolista kulttuuria Haapavedeltä kumpuaa. Yleisö liikuttui, ja miksipä ei olisi liikuttunut. Entisillä oppilailla täydennetty kamariorkesteri ja puhallinorkesteri panivat parastaan. Samoin oppilaiden kuoro ja Jokihelmen opiston tanssijat. Juhlasta huokui pienimpienkin yksityiskohtien huomioiminen jopa tanssijoiden yhteneväisiä hiusletityksiä myöten.

Nykyään mikään taho ei voi menestyä yksin, tai menestyminen on ainakin helpompaa, kun on avoin ympäristölle ja yhteistyölle. Tämä tulee usein esiin myös juhlien järjestelyissä. Sekä arjessa että juhlassa on hyvä tunnistaa, mitkä asiat kannattaa tehdä itse, ja mihin voi pyytää apua, tekijöitä tai ideoita muualta.