Kolumni

Kolumni: Kiusanpeikko rellestää

Tämä kiusanpeikko kulkee oppilaiden kertomuksissa ja vanhempien havainnoissa. Kokemukset ovat aitoja.
Tämä kiusanpeikko kulkee oppilaiden kertomuksissa ja vanhempien havainnoissa. Kokemukset ovat aitoja.
Kuva: Jukka Leinonen/Arkisto

Tätä kiusanpeikkoa on kitketty kouluilla pitkään sukupuuttoon. Juhlapuheissa on huomauteltu, kuinka tärkeää on hoksata sen saman tien, kun se jostakin kurkkii. On vedetty hankkeita. On istuttu pöytien ääressä. On keskusteltu vaikka kuinka. Tai ainakin yritetty. Silti peikkoa ei saada kiinni. Se juoksee ja juoksee...

– Se pukkii. Se haukkuu.

– Se irvistää ja kääntää selän.

– En kehtaa kertoa niitä nimiä, millä se sanoo.

– Se kaataa lumihankeen.

– Se näyttää kieltä. Se lällättää.

– Kun sille suuttuu, se kertoo opelle, joka vaan komentaa eikä tee mitään.

Pari vuotta kasvettuaan peikko pullistelee enemmän. Se vetelee taitavasti vaikka minkälaiset narut.

– Haluan sen pelin, oikiasti. Muuten jään porukasta ulos.

– Mulle sanottiin, että mulla on väärän merkkinen mopo.

– En varmana laita kypärää päähän. En kehtaa. Kukaan ei puhu mulle, jos laitan.

– Kaikki muut ratsastaa. Minäki haluaisin, mutta ei meillä ole rahaa. Siksi se ratsastaminen on mun mielestä ihan tyhmää.

– Pyörä on rikki. Sanoin kotona, että kaaduin sillä, vaikka ei se menny niin. Se oli säretty tahallaan. En halua kertoa siitä, kun sitte kävis jotakin vielä pahempaa.

Peikko tönii monin tavoin. Joskus käy niin, ettei sen uhittelu tepsi. Peikkoa ei päästetä sisään, vaikka se yrittää. Sille sanotaan, että kuules, ihan kaikki ei tässä maailmassa käy. Peikko ei ole se, joka asioista päättää. Mutta ei se peikko välttämättä usko. Se keksii uuden tavan jallittaa.

Isoksi tultuaan peikko tuntee pimeän puolen jo hyvin. Se sanoo suoraan, mikä käy, ja mikä ei käy. Se yllyttää.

– Oot ihan nolo, jos et tuo kouluun sytkäriä.

– Et muuten uskalla mennä jäälle (parin pakkaspäivän jälkeen).

– Kukaan ei sitte lue kokeisiin (paitsi peikko luki).

Lopulta peikko astuu yli rajan. Siitä tulee hirviö. Peikkonakin se oli tarpeeksi paha. Sitäkään ei tarvitse kenenkään sietää, ei pienen eikä ison ihmisen. Hirviöstä puhumattakaan.

Peikko nyrkittää. Peikko kampittaa. Se käy kipeää.

– Tapan sut, jos sanot jollekki.

– Tiiäkkö, että yläkoululla sitte hakataan kaikki, jotka uskaltaa sanoa.

– Sun pitäs kuolla. Kukaan ei itkis.

Tämä kiusanpeikko kulkee oppilaiden kertomuksissa ja vanhempien havainnoissa. Kokemukset ovat aitoja. Osa niistä on käsitelty kouluilla. Tilanteet ovat tapahtuneet kuluneen vuoden aikana eri alakouluilla.

Kirjoittaja on haapavetinen toimittaja ja äiti.