Pieni ihminen sai tiukan muistutuksen rajallisuudestaan ja heikosta tietämyksestään, kun erehtyi hyvää hyvyyttään kommentoimaan sosiaalisessa mediassa sieniasioita. Tämä samainen erittäin aktiivinen sieni-ihmisten facebook-ryhmä sai syksyn mittaan runsaasti julkisuutta, kun ryhmän ylläpitäjät sulkivat kommentoinnin hetkeksi tilanteiden kuumennuttua hieman liikaa.
Sieniasiat ovat tosi, tosi helppoja. Sienet joko tuntee tai sitten niitä ei tunne. Sitä, mitä ei tunne, ei kannata suuhunsa pistää. Ihmeellinen somemaailma on tietäjiä täynnä. Sinne kun heittää sienestä kuvan, saa muutamassa minuutissa erittäin mielenkiintoisia vastauksia. On myrkyllinen. Ei ole myrkyllinen. On syötävä, muttei kuitenkaan maittava. Nimeltään se ja se. Ei vaiskaan, vaan sittenkin matkija. Pää siinä pyörälle menee sekä kysyjällä, että vastaajilla. Siinä rupeaa jo asiantuntijakin kyseenalaistamaan omaa osaamistaan, kun täysin tuttu sieni onkin toisen mielestä jotain ihan muuta. Minä yhtä sienikuvaa kommentoin. Olin varma, että tunsin kyseisen sieniyksilön. Toista kertaa en samaa virhettä tee. Kuvan kommentteja lukiessa teki mieli pinkoa piiloon ja kovaa.
Sienikeskustelua seuratessa olen kerta kerran jälkeen hämmentynyt siitä, kuinka heikoilla tiedoilla ihmiset sieniä keräävät ja jopa syövät. Ei niiden asioiden kanssa ole leikkimistä. Myrkyllisimmät sienet voivat pilata koko mahtavan saaliin, jos niitä erehtyy sinne sekaan nakkelemaan.
Moni sienestäjä on kerännyt sienitietoutta vastuullisesti osallistumalla sienikursseille. Aivan yhtä hyvä tapa tutustua sienestykseen on lähteä metsään sellaisen ihmisen seuraan, joka tietää, mistä hommassa on kysymys. Viime kädessä jokainen kuitenkin on vastuussa sienten syömisestä aivan itse.
Jos mieltä kaihertaa pienikin epäilys, kannattaa toimia kuten edesmennyt mummuni vuosikymmenet sitten. Mummu oli löytänyt korvasieniä. Tai korvasieniksi hän niitä sieniä arveli. Toi kotiin ja perkkasi. Laittoi kattilaan ja keitti. Tarina kertoo, että tupa oli sakeana sinistä savua, kun mummu porruutti sieniä tuntikausia, jotta myrkky häipyy. Kun sienet oli lopulta moneen kertaan keitetty, mummu vieläkin mietti. Tuli lopulta siihen tulokseen, ettei uskalla kuitenkaan maistaa. Käveli sienten kanssa tunkiolla ja kippasi ne sinne. Se oli vastuullista sienestämistä, joskin aika monta askelta myöhässä. Mahtava löytö olisi kannattanut jättää mättäälle, koska siitä ei ollut aivan satavarma.