Kolumni

Kolumni: Kun uni ei tule vaikka tahtoisi

Pitkiksi käyvät minuutit ja tunnit, kun ne matelevat ohitse pimeässä huoneessa. Silmät painuvat välillä kiinni, mutta aukeavat sitten uudelleen. Ihminen on täysin hereillä. Valppaana, vaikka pitäisi olla unessa.

Tunti on ainakin kulunut siitä, kun pää painui tyynyyn. Kaiken järjen mukaan pitäisi väsyttää niin, että nukahtaminen kävisi tuosta vain. Tavallaan väsyttääkin, mutta uni ei vain tule.

Seitsemisen tuntia olisi jäljellä ennen aamulle ajastettua herätystä. Lämpimän peiton alla sykkyrässä on hyvä olla, mutta nukahtaa ei voi. Ei vaikka kuinka yrittäisi. Ei auta, vaikka yrittää olla ajattelematta asiaa. Vaikka yrittää maata hiljaa ja olla vain. Eikä auta sekään, että ajattelee. Tai se, että yrittää ajatella muita asioita.

Kaiken mahdollisen on ihminen unen hyväksi tehnyt. Ulkoillut, syönyt tarpeeksi ja järkevästi, heittänyt illalla kaikki näytöt sivuun tuntia, paria aikaisemmin. Säätänyt huushollin sisälämpötilan nukkujalle sopivaksi. Yrittänyt kaikki temput, mitä maailmassa on unen saamiseksi keksitty.

Jäljellä kuusi tuntia. Tekee mieli vettä. Käynti keittiössä ja takaisin sänkyyn. Ihminen hengittää syvään. Ei ylimääräisiä ääniä missään. Tutut äänet välillä häipyvät, välillä ihminen huomaa keskittyvänsä johonkin tiettyyn ääneen. Kuuluu kellon raksutus. Oma hengitys. Silmäripsien liike, kun ne välillä räpsähtävät.

Kylki kääntyy. Viisi tuntia vielä. Olo on aivan sama kuin alussa. Vaikka pitäisi sinnikkäästi silmänsä kiinni, ei unesta saa kiinni yhtään sen paremmin. Jalat välillä peiton päälle. Jos vaikka onkin liian lämmin. Hetki siinä, mutta ei se auta.

Takaisin toiselle kyljelle. Neljä tuntia. Yö on puolivälissä. Jos nyt nukahtaisi, ehtisi vielä vaipua kunnolla syvään uneen ennen aamun koittoa. Syvä uni on ihmiselle tosi tärkeää. Kunhan nyt saisi edes jonkinlaisen unen.

Kolme tuntia. Ajatus käy hieman hitaana jo. Hereillä kuitenkin. Vaihteeksi selällään. Ei ole hyvä asento sekään.

Lähistöltä kuuluu toisen ihmisen tuhina. Nukkunut heti yön alusta saakka. Onnellinen.

Vihdoin unen hiljainen kosketus hiipii hiljaa lähemmäksi. Silmät pysyvät kiinni. Olo alkaa tuntua painavalta. Pimeä huone alkaa hävitä ympäriltä. On vihdoin unen aika.

Lopulta maailma katoaa. Muistiin ei tallennu enää mitään. Kellon viisarit jatkavat matkaansa. Herätykseen on reilut pari tuntia aikaa.

Raskaasti hengittää ihminen, mutta nukkuu vihdoinkin. Aivan liian lyhyeksi jää nukkumatin mailla vietetty aika. Makeat unet jatkuisivat paljon pidempään, mutta aamu tulee väistämättä vastaan. Herätyksen hetki ravistaa ihmisen takaisin. Edessä on uusi päivä.