Pitkospuut läpi rinnesoiden, vesipullo repussa ja Suomi-maisemaa silmänkantamattomiin. Siinä tilanne, johon mieleni on tehnyt yhä useammin kuluneen kesän aikana. Olen kyllä aina tykännyt vaikkapa lenkkeillä luonnonhelmassa tai käydä pienillä retkillä, mutta en niin innokkaasti, että olisin varta vasten kartoittanut varsinaista luontopolkujen tarjontaa.
Tämä kesä on kuitenkin tehnyt minusta jonkinlaisen – sanoisinko aloittelevan – retkeilijän. Olen käynyt kiertämässä useita varta vasten ennalta katsottuja, puisten kylttien viitoittamia retkeilyreittejä. Monena sunnuntaina tie on vienyt jonkun lammen tai järven reunamille, välillä lähemmäs, välillä vähän kauemmas.
Kesän paras kokemus oli hetken mielijohteesta tehty pienimuotoinen road trip pohjoiseen. Lämmittelyksi tuli kierrettyä Syötteen luontokeskuksesta lähteviä luontopolkuja, kunnes matka jatkui poroja vilisevälle Posiolle ja siellä Riisitunturille. Reitiksi valikoitui ympyräreitti, joka kulki tunturin huipulle ja takaisin. Rinteessä sijaitsevan Ikkunalammen takaa avautui näkymä Kitkajärvelle ja kauas Posion metsämaisemiin. Välillä saattoi pysähtyä alkeelliselle autiotuvalle tai istuskelemaan kivelle kuuntelemaan hiljaisuutta. Ja mikä parasta, verrattuna matalamman maaston metsäpolkuihin, tunturissa eivät itikat häirinneet. Posio itsessään yllätti muutenkin, sillä tähän asti minulla ei ollut alueesta juuri mitään – ainakaan positiivista – mielikuvaa. Sille heinäkuun viikolle sattuneet lämpimät kelit saattoivat toki vaikuttaa hyvien kokemusten syntyyn, sillä parempia säitä ei olisi voinut toivoa.
Myös lähempänä olevia retkeilymaastoja, kuten Kalimeenlampi Oulussa ja Törmäjärvi Ylivieskassa, on tullut kesän aikana koluttua. Viime viikkoina on harmittanut vain se, ettei ole sattunut ämpäri mukaan mustikoiden varalta. Myös sen on huomannut, että matkan pituutta ei voi verrata peruslenkkireitteihin: toisinaan juurakkoisilla metsäpoluilla taivaltaminen saattaa viedä kolme kertaa enemmän aikaa.
Ehkä tällaiset hiljaiset luontopolut ovat sitä kaivattua vaihtelua hektiseen arkeen. Tähän asti olen ottanut luontopolut vain kevyen retkeilyn kannalta, vaikka toisinaan ne ovat kuntoilustakin käyneet. Vielä on toki siihen matkaa, että hankin vaelluskengät, heitän rinkan selkään ja suuntaan Norjan vuonoille vaeltamaan. Pikkuhiljaa tavoitteet korkeammalle.
