Kolumni

Kolumni: Maailma pyörii byrokratialla

Postilakko on aiheuttanut ihmisten elämässä kommelluksia. Ottamatta sen laajemmin kantaa lakon syihin, taustoihin, tavoitteisiin tai vaikutuksiin, tavallisten ihmisten arjessa lakko on ainakin näyttäytynyt monin eri tavoin. Niinkin yksinkertainen asia kuin kirjeen kulkematta jääminen voi saada isot mittasuhteet.

On aivan uskomatonta, miten vielä tässä nykyajan modernissa yhteiskunnassa ei voi hoitaa eräitä asioita millään muulla tavalla kuin lähettämällä paperin postissa menemään. Ei onnistu sähköpostilla, ei minkään sortin pilvipalvelusysteemillä, ei yhtään millään lailla nyt, kun posti ei kulje.

Niinkin suureen maailmaan kuin Ouluun saakka pitäisi saada yksi tärkeä asiakirja mahdollisimman pian, ja sen jälkeen toinen asiakirja sieltä takaisin. Mutta ei. Ei onnistu. Koska asian käsittelemiseksi täytyy olla liikkeellä nimenomaan se alkuperäinen lappu, eikä mikään muu ehdoteltu viritys kelpaa, niin vaihtoehdotpa ovat vähissä.

Nyt pitää vain miettiä, että millä lailla tähän tilanteeseen pitäisi suhtautua. Lakon loppumisajankohtaa ei pysty ennustamaan kukaan. Yksi vaihtoehto on tietysti irvistellä ja odottaa, että lakko loppuu. Siinä voi hetki kestää, ja todennäköisesti hermot paukkuvat ennen sitä. Vaikka lakko loppuisikin kohtuuajassa, mitenkähän pian posti saa kaiken sillä aikaa kertyneen postinsa sitten jaettua?

Toinen vaihtoehto on lähteä varta vasten käymään Oulussa viemässä lippulappunen sinne ja hakemassa toinen tilalle. Nelisen tuntia tavallaan hukkaan heitettyä aikaa, ei mitään muuta asiaa sinne, ja todellakin muutakin tekemistä olisi kuin lähteä kököttämään auton rattiin. Melko mahdoton yhtälö senkin vuoksi, koska homma pitäisi hoitaa virastoaikana, ja silloin pitäisi olla tietenkin itse töissä, ei siitä jouda tien päälle aikaa tuhlaamaan.

Kolmas vaihtoehto on ruveta huutelemaan, että kukahan olisi menossa Ouluun ja viitsisi hoitaa yhden pikkuasian. Vaikka eipä taida sekään onnistua tällaisina tiukentuneina tietoturva-aikoina. Kaikkia asioita ei pysty hoitamaan edes valtuutuksen turvin, jos asia vaatii sen, että vastaanottavassa päässä tulisi olla ennalta nimettynä ne ihmiset, joille kyseisiä tietoja saa luovuttaa.

Melkoinen soppa siis. Säännöt ja pykälät ovat hyviä asioita. Ne selkiyttävät toimintoja ja pitävät yllä turvallisuutta. Rajansa silti kaikella.

Tämä farssi on johtanut siihen, että tämän kyseisen ihmisen elämä on mennyt tosi hankalaksi. Myös lähipiirin ihmisten arkeen tilanne vaikuttaa. Eikä tämä ihminen ole varmasti ainoa, joka vastaavien ongelmien kanssa tämän lakon vuoksi kipuilee.