Kolumni

Kolumni: Maailmasta tuli pelottava paikka

Jos ennen olikin tavallista piipahtaa ruokakaupassa liki päivittäin, nyt se tuntuisi todella typerältä.
Jos ennen olikin tavallista piipahtaa ruokakaupassa liki päivittäin, nyt se tuntuisi todella typerältä.
Kuva: Laura Seppä

Viimeiset viikot ovat muuttaneet ihmisten arkea, mutta ennen kaikkea ajattelua radikaalisti. Taustalla on pelko. Ihmisiä vaaniva tauti on osittain vielä tuntematon. Sen voi saada mistä vain. Kaikki on siis toisin.

Jos ennen olikin tavallista piipahtaa ruokakaupassa liki päivittäin, nyt se tuntuisi todella typerältä. Tarkasti suunnitellun reissun tarvetta on kerran, korkeintaan kahdesti viikossa. Aina ennenkin on neuvottu, että ruokailuja kannattaa suunnitella. Pikkupakon edessä ihminen näyttää oppivan uutta.

Aikaisemmin ihmisten näki lastaavan ostoskärryjä täpötäyteen ehkä kerran vuodessa joulun alla. Nyt täydet kärryt kuuluvat asiaan. Monissa perheissä vain yksi ihminen hoitaa ostokset. Erikoista tämäkin. Siinä on kuunneltava herkällä korvalla toisten kauppalistatoiveita.

Totuttelun paikkoja on monia. Esimerkiksi käsien pesu. Ei mitään hutaisua vähän sinne päin, vaan jokaikinen sormien väli, peukalot myös, kämmenet, kämmensyrjät ja sormenpäät. Kaksikymmentä sekuntia saippuointia. Toistoja aina vähän päästä. Normaalitilanteessakin ihmisen tulisi pestä käsiä kuulemma vähintään kymmenen kertaa päivässä.

Kertakäyttöhanskoja on aiemmin tarvinnut vain harvoin. Niiden käyttöön on ollut erityinen syy. Hanskavarastoa ei varmasti ole joka taloudessa ollut.

Tavallisia lapasia ja hanskoja kumminkin riittää. Eräälle kauppareissulle lähdin yhden lapasen taktiikalla. Työntelin kärryjä lapanen kädessä ja toisella kädellä nostin ostoksia kyytiin. Ei tarvinnut monta hyllyjenväliä mennä, kun huomasin, että koskettamisen välttely on haastavaa. Päätin, että jatkossa laitan kumihanskat.

Kun ensimmäistä kertaa lähtee ihmisten ilmoille värikkäät hanskat kädessä, tuntuu tosi omituiselta. Huomaa miettivänsä, mitä muut ajattelevat. Tarkkailee sitä, onko kellään muulla muovihanskoja käsissään. Sitten huvittaa, koska ihmisiä ei juuri liikkeellä näy, ja nekin harvat, jotka näkyvät, keskittyvät omiin asioihinsa.

Maskien käyttökin on ollut enenevissä määrin esillä, tavallisten ihmisten osalta siis. Kantaa ovat ottaneet eri tahot eri näkökulmista. Maskin pukemiseen voi olla isompi kynnys kuin hanskojen pukemiseen. Maskin käyttäminen saa tilanteen tuntumaan jotenkin vielä vakavammalta. Sellaisella suojautumiseen ei ole Suomessa totuttu. Maskin käytöstä ja tarkoituksesta olisi hyvä saada ihmisille tietoa.

Kaiken tämän keskellä on hyvä muistaa, että poikkeusolot väistyvät joskus. Toivottavasti ihmisten arkeen juurtuu ennen sitä monia hyviä tapoja, jotka ovat nyt nousseet korostetusti esiin. Ei niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin.