Sananparsi sen tietää. Siitä puhe, mistä puute. Tai toinen. Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Näistä lausahduksista voisi päätellä, ettei meillä suomalaisilla mene seksuaalisesti keskimäärin kovinkaan hyvin.
Miten lie asian laita? Milloin sinä puhuit viimeksi seksistä? Ehkä huumorilla ohimennen kaveriporukassa? Entä oman kumppanisi kanssa?
Haastattelin vuoden mielenterveystyöntekijäksi valittua seksuaaliterapeutti Riitta Sammalkangasta. Hän työstää sekä parien että yksilöiden kanssa haasteellisiksi koettuja asioita.
Kyseessä ei tarvitse olla kuin polven leikkaus, kun joutuu jo miettimään eri asentoja, Sammalkangas hoksautti. Potilaalta kysytään toistuvasti, miten sinä jaksat. Pitäisi tiedustella myös, mitä kotona olevalle kuuluu. Halut voivat hoitojen vuoksi karata. Ihminen voi tuntea syyllisyyttä, jos ei jaksa eikä pysty tyydyttämään toista. Toisella taas halut säilyvät. Hän tyydyttää itseään ja voi tuntea siitä syyllisyyttä.
Niin kuin kaikissa asioissa, myös seksissä ja seksuaalisuudessa, on olemassa yksilöitä ja erilaisuutta. Toiset parit puhuvat kaikesta. Toiset taas eivät.
Alan ammattilaisen mukaan puhuminen on jokaisen perusoikeus, samoin kuulluksi tuleminen. Hymistely, naureskelu tai vaikeneminen eivät seksuaalisuuden kysymysmerkkejä taltuta. Tarvitaan tietoa ja konkretiaa.
Lapsille ja nuorille seksuaalisuudesta puhuminen on oma lukunsa. Joskus ajatellaan, etteivät lapset ole lainkaan seksuaalisia olentoja. Seksuaalisuus on kuitenkin ihmisen perustarve. Se on hengissä syntymästä kuolemaan saakka. Vanhemman kannattaa olla iloinen, jos kotona heitellään kohti seksikysymyksiä. Se on luottamuksen osoitus. Jos itsellä ei ole ennestään tietoa vaikkapa muunsukupuolisuudesta, voi aina ottaa selvää. Muuten voi käydä niin nolosti, että lapsi opettaa aikuista.
Väliaikaiset tilanteet menevät aikanaan ohi. Entäpä jos kyseessä on normaali arki? Entä, jos parisuhteessa hoidetaan hommat aina pimeässä, peiton alla ja hiljaa? Entä jos toinen haluaa jotakin muuta? Mitä sitten, jos asioista ei pystytä puhumaan? Jos toinen ei lähde juttelemaan intiimeistä asioista ventovieraalle?
Sammalkangas korostaa, että väkisin ei voi autetuksi tulla. Apu kohtaa ihmisen, kun sen on valmis ottamaan vastaan. Ei hyödytä, jos jutteluhetkeen on pakotettu, kiristetty tai lahjottu paikalle.
Tilanne voi parisuhteessa muuttua silti yksilönkin kautta. Toisen käytöstä ei voi muuttaa, mutta kun muuttaa oman käytöksensä, se muuttaa parisuhteen dynamiikkaa, ja sitä kautta muutos ulottuu myös toiseen osapuoleen.
Riitta Sammalkankaan haastattelun voit lukea keskiviikon 10.4.2019 Pyhäjokiseudusta.
