Kolumni

Ko­lum­ni: Piruja joka paikka täynnä

Nyt saan varmaan kylillä vastaani äkäisiä ihmisiä, mutta sanonpa silti. En ymmärrä sitä vastakkainasettelua, jota tänä syksynä pursuaa kaikkialta. Asiat nähdään mustavalkoisina. Itse ollaan oikeassa. Kaikki muut ovat väärässä. Mörköjä kuikkii joka puunrungon takana.

Kohta alkaa hirvenpyynti. Metsästäjät on jo ennen sitä haukuttu oikein hyväksi, metsästysseurat myös. Ja kun kausi jatkuu, ja lopulta päättyy, sitten ne vasta roistoja ovatkin. Metsäasioista taannoin Haapavedellä luennoinut emeritusprofessori Matti Kärkkäinen nimitteli hirvenpyyntitahoja hirvimafiaksi, moitti niitä kovin sanoin ja sai raikuvat aplodit yleisöltään eli alueen metsänomistajilta.

Pointti tuntuu olevan se, että hirvet syövät kaikki puuntaimet. Hirviä pitäisi ampua paljon nykyistä enemmän. Niille pitäisi hakea pyyntilupia paljon reilummin. Oikeastaan asian voisi kärjistää vielä niin, että koska hirvet asuvat metsänomistajien metsissä, metsänomistajien pitäisi saada päättää, mitä hirville tehdään. Nykysysteemissä ei tunnu olevan mitään hyvää. Ja jos jotakin hyvää tuntuu olevan, niin se on ihan varmasti jonkin sortin kusetusta. Kaiken kukkuraksi hirvenpyytäjät saavat vielä ne lihatkin!

En ole vielä tähän ikään mennessä nähnyt metsästävien tahojen hyökkivän samaan malliin metsänomistajaväen silmille. Jos sellaista sattuisi tapahtumaan, eivät raikuisi taputukset, vaan oman sakin palaute olisi tyystin toista. Tänäkin syksynä tämä parjattu joukko pukee oranssia päälle, päästää koiransa susien joukkoon, talsii risukoissa pitkää päivää kelissä kuin kelissä ja jatkaa urakkaa tarvittaessa pimeään asti lahtivajoilla ja koiria kiinni pyytäen. Syksyn mittaan keitellään maanomistajille tykkitolkulla lihasoppaa ja arvotaan samalle yleisölle filettä ja paistia kotiin viemisiksi. Joka tapauksessa tuntuu, että se on niin väärin.

Sekin tuntuu olevan väärin, kun jokamiehenoikeuksista on innostuttu pitämään ääntä. Siinäkin on kyse siitä, että muut käyttävät metsänomistajien maata. Kaikki muut vain nauttivat, ja metsänomistaja maksaa.

Pitää ostaa taimet, harventaa, lannoittaa, tehdä teitä, joilla muut ajelevat ja vaikka mitä. Uusilla veroillakin pelottelevat. Se on niin väärin. Maailma ei ole ollenkaan reilu. Paitsi hakkuutilin tullessa. Silloin voi hetken hymyillä.

Loppuun pari faktaa. Kirjoittaja on hirvenpyytäjän vaimo. Ruokkii kotonaan kahta hirvikoiraa ja omistaa itse metsää Haapavedellä ja Nivalassa. On istuttanut omin kätösin taimikoita. Maksaa ne verot, mitkä viisaat näkevät parhaaksi säätää. Käyttää ahkerasti jokamiehenoikeuksia sekä itse että jälkikasvun kanssa.