Vanhemmat ovat vapaata riistaa arvostelulle. Se on nähty, kuultu ja koettu. Niin oikeassa elämässä oikeiden ihmisten taholta kuin julkisessa keskustelussakin. Useimmiten asetelma on jollakin tapaa syyllistävä, eikä ihme. Vanhemmuudessa moni asia voi mennä ja väistämättä myös menee pieleen, vaikka kuinka parhaansa yrittäisi.
Moni asia kiinnitti huomioni ollessani hiljattain juttukeikalla lastenpsykiatri Jari Sinkkosen luennolla. Sinkkosella on taitava tapa käsitellä asioita siten, että hän samalla neuvoo, sivaltaa, armahtaa ja naurattaa.
Usein Sinkkonen mielletään nimenomaan lasten asioiden puolestapuhujaksi. Hän on paljon muutakin. Monissa sanakäänteissään hän tuntui pitävän myös vanhempien puolta ja jopa kyseenalaistavan useita asioita, joista olisi voinut olettaa asiantuntijan olevan eri mieltä.
Eräs syyllistämisen esimerkkitapaus on vanhempien käyttämä aika ruudun ääressä, vaikkapa kännykän selailu. Tämä aihe nostatti aiemmin melkoisen myrskyn julkisuudessa. Siitä jauhettiin muistaakseni telkkarissa erilaisissa keskusteluohjelmissa ja se hyökkäsi silmille sosiaalisessa mediassa. Asiaa kommentoitiin lähestulkoon pelkästään siitä näkökulmasta, että vanhemmat räpläävät liikaa puhelimiaan lastensa läsnäollessa. Toisin sanoen moitittiin siitä, ettei keskitytä tarpeeksi lapsiin, vaan muihin asioihin.
Ei tule varmaan yllätyksenä nyt kenellekään, mutta pakko se on sanoa ääneen, kun Sinkkonenkin kerran sanoi. Vanhemmilla on olemassa elämää. Sellaistakin elämää, jossa on muuta sisältöä kuin lapset. Vanhemmillakin on harrastuksia ja kavereita ja mielenkiinnon kohteita. Vanhemmat seuraavat uutisia ja kuluttavat jopa viihdettä. Hui apua!
Sinkkosen mielestä kännykkäkeskustelu on ollut aivan hirveää syyllistämistä. Hän puhui äideistä, mutta samassa kiukunpuuskassa menevät isätkin. Sinkkosen mukaan vanhemmillakin täytyy olla mahdollisuus katsoa killittää sitä ruutua. Hän toi esiin vauvan näkökulman. Yksikään vauva ei halua, että vanhempi tuijottaa vieressä 24/7. Vauvakin tarvitsee Sinkkosen mielestä omaa aikaa, jolloin se ihmettelee, katselee ympärilleen ja tuijottelee vaikka omia kätösiään.
Tietysti on olemassa toinenkin ääripää, jonka asiantuntija toi myös esiin. Jos vaikka puolivuotias vauva joutuu olemaan aivan omissa oloissaan tunteja, kun molemmat vanhemmat ovat uppoutuneita vain kännyköihinsä, mennään metsään.
Mutta hei, ihan vain varmuuden vuoksi, eikö kuitenkin syyllistettäisi ihan jokainen vanhempi, joka hetkiseksi kaivaa puhelimen takin taskusta hollille?