Laskut ovat näinä pandemian sotkemina aikoina menneet toistuvasti sekaisin ristiriitaisesta tiedosta. Virallisten tahojen tekemisistä ja sanomisista aiheutuu vuoroin myötähäpeää, huvittuneisuutta, ärsyyntymistä ja jopa tyrmistystä, välillä toki myös tyytyväisyyttä.
Kun tapahtuu jotakin näin poikkeuksellista, ihmisillä on suuri tarve saada tietoa. Se johtuu siitä, että ihminen haluaa vaistomaisesti suojata itseään, läheisiään ja myös kaikkia muita, jos se on omilla toimilla suinkin mahdollista.
Virallisten tahojen tiedottaminen on valitettavasti ontunut monella tapaa. Koska tilanne muuttuu jatkuvasti, myös uusia ohjeita tulee jatkuvasti. Ensin piti oireiden ilmaantuessa soittaa terveydenhuoltoon, myöhemmin ohje muuttui siten, ettei lieväoireisena saa soittaa, koska tulee ruuhkaa, pitää vain pysyä kotona. Tai ilmeisesti jossakin päin maata pitäisi soittaa ja jossakin päin ei. Ihminen voi toimia ohjeviidakossa juuri päinvastoin, mistä aiheutuu ongelmia. Se ei ole ihmisen syy. Kyse on siitä, ettei tieto ole tavoittanut ihmistä, tai saatavilla oleva tieto on niin ristiriitaista, ettei siitä ota selvää.
Epidemia-alueen määritelmäkin on muuttunut. Ensin niitä listattiin, sitten siitä luovuttiin. Ohjeissa termi vilisee edelleen, mutta ihmisen pitäisi nyt itse ymmärtää, milloin asialla on merkitystä ja milloin ei. Kun naapurimaat alkavat sulkea suomalaisilta rajojaan, kuten Norja teki maanantaina, epidemia-alueista puhuminen on turhaa. Koko maailma on käytännössä muuttunut tai muuttumassa sellaiseksi.
Vaikka koronavirus on tullut ihmisten riesaksi joksikin aikaa, monen mielestä yksikin päivä on nyt pitkä aika puhumattakaan kokonaisesta viikonlopusta. Ruutujen ääressä on odotettu tietoa siitä, kuinka moni on taas sairastunut. On ihmetelty, miten paikkakunnat reagoivat ja vertailtu niitä keskenään. Perheet ovat tehneet omia ratkaisuja riippumatta sen hetkisestä ohjeistuksesta. Lapsia on otettu pois koulusta ja hoidosta, koska ei haluta ottaa riskejä.
Moni on oppinut etsimään tietoa laajemmalta ja törmännyt jälleen ristiriitoihin. ECDC eli Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskus listasi jo viime viikolla, keskiviikkona 11. maaliskuuta, koulujen sulkemisen niihin toimiin, joilla viruksen leviämistä voi suitsia.
Samalla monet kunnat luottavat, että niiden ohjeet tavoittavat, kunhan ne on lätkäisty nettiin ja ehkä jaettu someen. Osa ne sieltä huomaa, mutta valitettavan moni jää pimentoon. Samalla ihmiset penkovat kuumeisesti tietoa mistä vain suinkin saavat. Tieto on oikeasti valtaa. Tässäkin ruljanssissa ehtii otteita vielä terävöittää, mutta viimeistään ennen seuraavaa pandemiaa on monilla tahoilla parannettavaa.