Ihminen on vähän tyhmä, aika monessakin asiassa, ja tässä kyseisessä asiassa saa syytellä ihan itseään.
Viikonloppuna tuntui, että flunssa yrittää päälle. Sama tuntemus oli maanantaiaamuna. Niin, eletäänhän sitä flunssien sesonkikautta, mutta silti oma tyhmyys harmittaa.
Nimittäin monta talvea, keväistä kesistä ja syksyistä puhumattakaan, säästyin flunssatuntemuksilta. Olipa sitten miten taikauskoa hyvänsä, kiittelin kylmiä kylpyjä flunssattomuudesta.
Tänä talvena nuo kylmät kylvyt, avantoreissut, ovat jääneet luvattoman vähälle. Taitaa olla muutama kerta, kun olen avannossa käynyt. Eli olotilasta saa syytellä itseä siksi, ettei siellä avannossa ole tullut käytyä.
Avantouinnin, tässä tapauksessa avantopulahtelut, aloitin noin kymmenkunta vuotta sitten.
Eikä se ensimmäisellä kerralla onnistunut. Löylyttelin kunnolla ja kärvistelin katettua polkua pitkin laiturille. Laskeuduin portaille ja kokeilin jalalla, että kun se vesi on kylmää, niin miten kylmää se onkaan. Olihan se kylmää, niin kylmää kuin vain voi kuvitella lähdeveden olevan. Laiturin vieressä oleva vesilämpömittari näytti +4 astetta.
Muutaman reissun kärvistelin saunasta avannon reunalle, kunnes rohkelikko astui esiin ja pakotin kroppani avantoon. Olihan se tunne, henkeä salpasi, mutta suurimpana tunteena oli Minä tein sen -voitonriemu. Laiturille noustessa ihoa vähän kihelmöi, mutta neopreenisukkainen askel tuntui sanoinkuvaamattoman kevyeltä saunaan hipsiessä.
Avantokaste ei tosiaankaan jäänyt siihen. Jäin täysillä koukkuun. Oma avantorituaali on se, että saunasta avantoon, avannosta laiturille ja takaisin veteen vaikka kuinka monta kertaa. Välillä takaisin saunomaan ja viimeisen avantopulahduksen jälkeen en mene enää löylyyn. Avannon jälkeen kroppa kiittää. Olotila on niin hyvä, ettei sitä pysty sanoin kuvailemaan.
Avantoon jäivät ne flunssat ja epämääräiset vilunväristykset. Unohtamatta sitä, miten mukavaa on tarinoida muiden pulahtelijoiden kanssa avannossa, avannon reunalla, saunassa ja pukuhuoneen hämärässä.
Pakko fiilistellä vielä yksi kylmien kylpyjen ulottuvuus. Avantouintiin hurahtanut voi mennä uimaan luonnonvesiin ympäri vuoden. Voin vaikuttaa, että tuntuu suorastaan mystiseltä kahlata syysmyrskyävien laineiden syliin.
Eli nyt sinne peilin eteen ihmettelemään, että turjake minkä jätit puolitiehen. Tälle talvelle avanto jäi melkein paitsioon ja se flunssakin nostelee päätään. Eipä tässä voi kuin noudattaa omaa reseptiä. Kuumaa mehua, kroppa kuntoon ja avantoon.