Kolumni

Kolumni: Tyhjällä mahalla koulupäivään

Suuri osa lapsista ja nuorista lähtee kotoa aamulla kouluun syömättä yhtään mitään. Tyhjällä mahalla sinnitellään lounasaikaan saakka. Paljon on myös niitä lapsia, jotka syövät aamuisin hyvin vähän. Asia käy ilmi kouluterveyskyselyistä, joita tehdään kunnissa vuosittain.

Tilanteen taustalla on monenlaisia syitä. Joissakin perheissä kotona on aamuisin lapsen lisäksi aikuinen, mutta kaikissa perheissä ei. Moni huoltaja lähtee töihin ennen lasten heräämistä. Lapsen on siis itse mentävä jääkaapille ja otettava sieltä syötävää. Joillekin se on rutiini, muttei kaikille.

Vaikka aikuinen olisikin aamun hämärinä tunteina kotona huolehtimassa asioista, aamupalan syönti voi jäädä siltikin väliin tai huonolle tolalle esimerkiksi kiireen vuoksi. Lasta voi joutua hoputtamaan.

Syönti ei onnistu myöskään väkisellä. Kaikilla ei ole heti aamulla yksinkertaisesti nälkä. Tätä on sanonut moni lapsi ja nuori. Jos ei tee mieli, ei tule syötyä.

Herääminen ei moneltakaan onnistu ihan vain sormia napsauttamalla. Mututuntumalla voisi sanoa, että suuri osa lapsista ja nuorista on ensimmäisen hereilläolotuntinsa vähän kärttyisenä ja passiivisena. Ensimmäinen ajatus ei välttämättä ole monipuolinen ja tuhti aamupala.

Nälkä alkaa kurnia vasta parin tunnin päästä, mutta sitten ollaan jo koulussa. Lukujärjestyksestä riippuen tilanne voi olla enemmän tai vähemmän haastava. Jos aamupäivälle sattuu vaikka liikuntatunti, fyysinen rasitus voi purkautua huonona olona ja vetämättömyytenä. Jos pitäisi keskittyä matikantunnilla, eivät aivot jaksa kunnolla raksuttaa, jos ne ovat saaneet ravintoa edellisen kerran menneenä iltana.

Jos iltapalan on syönyt vaikka yhdeksältä, ja lounas on koululla yhdentoista maissa, väliin jää peräti 14 tuntia ilman ruokaa. Jos meno olisi samanlaista esimerkiksi vanhustenhuollon puolella, siitä rapsahtelisi heti huomautuksia.

Pyhäjokialueen paikkakunnilla on tehty useampia aloitteita oppilaille tarjottavasta ilmaisesta aamupalasta. Se tietysti maksaisi, ja vaatisi varmasti työvuorojärjestelyjä. Olipa kuntien sitten mahdollista tällaista toteuttaa tai ei, asiaa kannattaa varmasti pohtia eri näkökulmista.

Syömisasiat tulisi ottaa puheeksi ja tarkkailuun myös kodeissa. Hyvä keino saada lapset ja nuoret kiinnostumaan ruokailuun liittyvistä seikoista on ottaa heidät mukaan kaikkeen siihen, mitä syömiseen liittyy. Kauppareissut voi tehdä yhdessä, jolloin jokainen voi vaikuttaa siihen, millaista ruokaa kotiin ostetaan. Ruokaa voi tehdä yhdessä. Ne ovat hyviä hetkiä vaikka jutella siitä, miten päivä on kullakin mennyt. Itse ruokahetki taas ei saisi olla pakollinen suoritus, vaan parhaimmillaan nautinto.