Rantasaunan jälkeen jään ihailemaan ilta-auringon pilkistelyä koivujen välistä. Vesi on tyyni ja jossain kuuluu kuikan huuto. Tuomi kukkii ja syreeni tuoksuu.
Elämme kesän parasta aikaa. Aina ennen juhannusta ilmassa on vielä sitä kutkuttavaa alkukesän tuntua. Että kesä on vasta alussa, enimmäkseen edessä. Juhannus on joulun tavoin vuoden parhaita juhlapäiviä. Silloin kun juhannukselle ei ole osunut työvuoroa, yleensä olen viettänyt keskikesän juhlaa kotikotona maalla.
Koska juhannusyönä on tapana valvoa, lapsena juhannusöitä sanottiin valvomisöiksi. Suunnitelmat tehtiin ajoissa. Oli hankittava eväät ja mietittävä nukkumapaikka joko teltassa tai asuntovaunussa ihan vain siltä varalta, jos sattui käymään niin huonosti, että ei jaksanutkaan sinnitellä koko yötä samoilla silmillä. Serkusten kesken valvomisessa saatettiin vähän kilpailla: sanomista tuli, jos ei jaksanut koko yötä valvoa. Lasiset – punaiset ja keltaiset – pienet limsapullot kuuluivat juhannukseen. Isä kantoi niitä kaupasta aina monta korillista.
Myöhemmin juhannukset ovat kuluneet toisinaan töiden parissa. Vaikka toki mieluummin olisi ollut vapaalla, omanlainen tunnelma on ollut ajella juttukeikoille keskellä yötöntä yötä. Ainakaan liikennettä ei ole liikaa ollut teitä tukkimassa.
Muistan, kuinka eräässäkin juhannustapahtumassa sai etsimällä etsiä, että löysi edes suhteellisen selväpäisiä haastateltavia. Kalajoen juhannuksesta niitä ei sen sijaan kannattanut etsiäkään. Toisaalta, missään tapahtumassa ikinä ei ole ollut niin innokkaita haastatteluun tulijoita kuin Kalajoen juhannuksissa.
Yksi ikimuistoisimmista juhannustyövuoroista on ollut se, kun kesällä 2012 Yleisradio ja keskieurooppalainen kulttuurikanava Arte toteuttivat läpi yön kestäneen Juhannusjuna-lähetyksen. Matka alkoi Helsingin rautatieasemalta ja päättyi 13 tuntia myöhemmin juhannuspäivän aamuaurinkoon Rovaniemelle. Juna pysähtyi Ylivieskassa muistaakseni hieman yli neljä aamuyöllä ja silti tuntui kuin koko kaupunki oli jaksanut saapua paikalle. Oli tanssiesityksiä, ilmaista heraa ja ihmisillä hyvä tahto.
En yleensä tee erityisempiä suunnitelmia juhannuksen varalle ja ehkä juuri siksi ne menevät usein samalla, hyväksi havaitulla kaavalla. Koko yön valvomisesta ei kuitenkaan enää tällä iällä tarvitse ottaa paineita.
