Viis solskeisista loskakeleistä. Yliolkainen, huoleton suhtautuminen johtuu nimittäin siitä, että kevät on ihan tuossa kynnyksellä jo tulossa. Nam!
Aurinko lämmittelee takinliepeitä ihan eri tavalla kuin talvella. Muuttolintujen peräänkin voi tähystellä ja tässä keväässä on myös erikoisextraa, ainakin omasta mielestäni. Nimittäin vaalit, ja vieläpä kahdet, eduskunta- ja eurovaalit, joiden kanssa olen temunnut jo tovin.
Vaalit saattavat joissain korvissa kalskahtaa kuivahkolle asialle. Näinpä ei tokikaan ole. Ne usein paljon parjatut, ja välillä jopa kehutut, kansanedustajat valitaan ihan meidän kotikutoisten kansalaisten piirtämien numerolappusten, äänestyslappujen, perusteella. Näiden äänten perusteella Arkadianmäelle askeltaa 200 kansanedustajaa. Ihan pikkuvakanssista ei ole kyse, sillä eduskunta on maan ylin valtioelin. Eli porukka valiokuntineen päättää muun muassa lainsäädännön muutoksista ja siitä, miten verovarat käytetään ja valtiontaloutta pyöritetään.
Omassa pääkopassa se suurin savotta on ruotia, mille numerolle oman äänen antaa. Valinnanvaraa kansanedustajavalikoimassa tuntuisi riittävän, sillä nytkin ehdolla on aika monenkirjava porukka. Oulun vaalipiirissä ehdolla on 184 ehdokasta ja meitä äänioikeutettuja tarkasti laskettuna 389 585. Eli ei muuta kuin valitsemaan omaa ehdokasta porukasta.
Äänestämättä en varmasti jätä, se on selviö. Oma ehdokkaani ei valikoidu ainakaan sukupuolen, iän tai ammatin perusteella. Silläkään ei ole ratkaisevaa merkitystä, onko ehdokkaalla eduskuntakokemusta tai ei.
Lähes joka vaaleissa käyn suunnatonta jaakobin painia ehdokkaiden välillä. Paini johtuu siitä, että koen sen ainokaisen ääneni arvokkaaksi, ja haluan, että se varmasti menee varteenotettavalle ehdokkaalle.
Vaalikoneisiin en usko pätkääkään, siitä huolimatta, vaikka käyn niitä vaali toisensa jälkeen näppäilemässä. Tiedän jo ennalta ja tunnustan, että vaalikone antaa ehdokkaaksi juuri sen henkilön, jota en varmasti aio äänestää.
Toisaalta, vaalikoneillakin on se vaikutus, että ehdokas, joka ei näihin yleisimpiin vaalikoneisiin vastaa, sille en ääntäni myöskään anna. Näin kävi muun muassa seurakuntavaaleissa, joissa tenttasin muutamia ehdokkaita myös sähköpostin ja messengerin kautta. Yksi ehdokkaista totesi, että vaalikoneen kysymykset tulivat liian lyhyellä varoitusajalla, mutta miten kummassa ne muut ehdokkaat sitten ehtivät vastata kysymyksiin.
Eduskuntavaalien jälkeen ei ehdi laakereille lepäämään. Eurovaalien ennakkoäänestys alkaa kotimaassa jo 15. toukokuuta.