Vuosikymmeniä se kesti. Minussa asui pesunkestävä kissaihminen, joka leperteli välittömästi kissan nähdessään. Omistinkin pari kissahurmuria.
Ajattelin, että olen ”luonteeltani” samansorttinen kuin nuo kehruukoneet. Näin saattoi ollakin.
Myönnän kyllä, että kissasymbioosista huolimatta, maailmassa riittää vaikka kuinka mahtikoiria, joihin voi myös olla lääpällään. Esimerkkejä piisaa. Pystykorva-Osku, oli koko rivarin luottovahti. Entäpä Bono, Australian labradoodle, jolle voisi oman faniporukan perustaa. Jeren, lyhytkarvaisen collien, menoa on seurattu jopa etänä. Sitten on sheltti Ricky, joka on kortteerannut meilläkin pariin otteeseen. Viimeksi karvakamu oli meillä hiihtolomalla.
Saattaa olla, että hirvimetsäviettisiä kissoja jossain on, mutta tuolla riistahommissa koirat ovat tärkeä osa harrastusta. Sorsametillä saalis säilytti henkensä, kun seurasin veteen menevän jackrusselinterrierin sorsanhakumatkaa. Sitten on nämä hirviporukan parhaat Kaket, Hiisit, Kympit, Metelit, jotka viimeistään vapauttivat irti ihokkaan alla piilleen koiraihmisen.
Myönnän olen myyty, kun kaksi tummaa nappisilmää tuijottaa läheltä maanrajaa. Säkää ei vielä ole paljon viisiviikkoisella jämptlanninpystykorvapennulla, mutta sitäkin enemmän kiinnostusta ympäristöön. Vielä muutama viikko, ja äitienpäiväksi, tämä Topiksi nimetty jämptipoika muuttaa meille.
Topin tulo tarkoittaa sitä, että metsäreissuilla on mukana koirakaveri. Kaveri, joka joku päivä voi olla mukana pyyntireissuilla. Tai toki on mukana pyyntireissuilla jo ensi syksynä, ainakin tilanteita autosta seuraten. Sitä ei voi tietää, millainen hirvikoira Topista tulee, sen aika näyttää.
Juu, en odota Topin tuloa vaaleanpunaisissa haavekuvissa velloen. Varastoon on jo kiikutettu, terävien naskalihampaiden alta pois, luistimia, monoja, kenkiä ja sinne päätyy vielä eräskin vaaravyöhykkeellä oleva tavara.
Senkin tiedän, ettei hirvikoira välttämättä palaa hakureissulta enää takaisin. Yksistään jo susia on pyyntialueella liikkunut siihen malliin, mutta jos niistä tuoreita havaintoja on, ei koiria lasketa maastoon.
Eläimet vievät aikaa, rahaa ja niiden hommaamista on mietittävä tosissaan. Silti vaakakuppi näyttää kirkkaasti saamapuolta, kun ihastelen Topin kuvaa ja odotan sen kotiutumista kasvattavalta. Jos eläimet ottavat, ne myös antavat rutkasti iloa ja touhua omistajilleen.
Enkä ole ainoa kissa-koiraihminen, sillä Suomen eläinsuojeluyhdistyksen mukaan Suomessa on yli 500 000 koiraa ja runsaat kaksi miljoonaa kissaa.
