Osalla naisista on geneettinen alttius sairastua raskausdiabetekseen. Tuore väitöskirjatutkimus kuitenkin osoittaa, että myös raskausdiabeteksen ehkäisyyn tähtäävän elämäntapaohjauksen vaikuttavuudessa on geneettistä vaihtelua.
Nora Grotenfelt havaitsi väitöstutkimuksessaan, että suuren sairastumisriskin ryhmälle suunnattu elintapainterventio ei vaikuttanut jälkeläisten terveyteen niin suotuisasti kuin oletettiin. Kun osallistujat jaettiin ryhmiin geneettisen vaihtelun mukaan, intervention vaikutuksessa ilmeni eroja. Interventio laski sairauden ilmaantuvuutta vain niillä naisilla, joilla ei ollut tiettyjä riskialleeleja.
Elintapainterventiossa annettiin yksilöllistä ravinto- ja liikuntaneuvontaa raskauden aikana ja osalle myös ennen raskautta. Seurantatutkimus tehtiin viiden vuoden kuluttua.
Tutkimuksessa suurin sairastumisriski oli normaalipainoisilla ja lievästi ylipainoisilla naisilla, joilla oli aiemmin ollut raskausdiabetes. Diabetekseen liittyvät vasta-aineet ja erot raskausajan painonlisäyksessä eivät selittäneet tulosta.
– Odottajan terveelliset elämäntavat ovat edelleen erittäin tärkeitä sikiön terveyttä ajatellen. Tämä ei rajoitu pelkästään raskausaikaan. Elämäntavat olisi hyvä saada kuntoon hyvissä ajoin ennen suunniteltua raskautta, Nora Grotenfelt sanoo.
Väitöskirjassa hyödynnettiin RADIEL (Raskausdiabeteksen ennaltaehkäisy) -tutkimuksen aineistoa vuosilta 2004–2008. Aineistossa oli 720 naista, jotka satunnaistettiin elintapainterventioryhmään tai kontrolliryhmään.
Lähes joka viidennellä raskaana olevalla suomalaisnaisella todetaan raskausdiabetes. Sairaus on yleistynyt ylipainon ja lihavuuden yleistymisen ja synnyttäjien ikääntymisen takia. Raskausdiabetes voi hoidosta huolimatta vaikuttaa epäsuotuisasti raskauden kulkuun sekä äidin ja lapsen tulevaan terveyteen.