Perinnemaisemien iventoijan Marika Laurilan keskiviikkoaamun maastokäynti Pyhäjoen Sunissa alkoi suorastaan paratiisillisesti.
Viiden vuoden aikana perinteikästä merenrantaniittyä oli raivattu puskista, lampaat olivat syöneet kasvuston matalaksi niin, että monet harvinaisemmat kasvilajit olivat saaneet itselleen elintilaa.
Laurila kirjasi taulukkoonsa hyviä löytöjä: uhanalainen ruijannuokkuesikko, perämerensilmäruoho, vilukko, sirohernesara, merisara, suolasänkiö, meriratamo ja isokäärmeenkieli.
Pari merikotkaa, harmaahaikaroita, liroja, mustavikloja, viitisenkymmentä merihanhea ja merikihu sattuivat Laurilan silmään. Käkikin istahti hetkeksi oksan nokkaan.
– Tämä on todella hieno perinnemaisema ja luontokohde. Sunin luonnonsuojelualueella maankohoamisrannikon eri luontotyypit ovat esillä monipuolisesti. Merenrantaniittyjen lajistoa on hienosti saatu hoidon piiriin, Laurila sanoo.
Maastokäynnillä inventoija selvittää kohteen tilan.
Kasvillisuus ja maisemalliset arvot kartoitetaan. Kohteesta selvitetään myös sen hoitohistoriaa ja annetaan ohjeita kohteen hoitamiseen.
Erityisen mielenkiinnon kohteena on perinnemaisemille tyypillinen, mutta harvinaistunut kasvilajisto.
– Alueen vanhemmat ihmiset ovat haikailleet perinteisten niittymaisemien perään ja mökkiläiset ovat tykänneet, että rantamaisema on avartunut. Tämä on ollut laajalti umpeenkasvanut.
Hoitaminen tarkoittaa laiduntamista.
Niitto olisi toinen keino hillitä pusikoitumista, mutta esimerkiksi Sunin kivisillä rannoilla se olisi hyvin haasteellista. Lampaat ”niittävät” aluetta kesäkuusta syyskuuhun.
Kaikki rannikon merenrantaniityt ovat olleet aikoinaan perinnemaisemia, tärkeitä heinämaita ja laitumia karjalle. Sunin rannassa on saattanut aikoinaan laiduntaa myös hevosia – ainakin kartassa paikan nimenä on Hevoshaka.
1950–60-luvuilla rantalaitumet jäivät pois käytöstä.
– Tämä alue oli pitkään hoitamatta ja umpeen kasvanut. Sitä on jouduttu raivaamaan laajasti, muun muassa poistamalla pajukkoa.
Alueen hoitaja saa hoitotyölleen EU-tukea. Hän voi teettää hoitosuunnitelman tai tehdä sen itse. Tässä tapauksessa Metsähallitus on tehnyt alueen hoitosuunnitelman.
Laurila huomauttaa, että tukiraha ei tule ilmaiseksi. Tämän vahvistaa lammaslauman isäntä, lohtajalainen lampuri Jarno Kero. Hänen 90 suomenlammastaan tekee alueen maisemanhoitotyötä.
– Pensaikkoa on raivattu kuutisen hehtaaria ja kaikkiaan 12 hehtaaria pitäisi viisivuotissuunnitelman mukaan raivata. Alueen pohjoispuolella on edessä vielä aikamoinen puserrus, Kero kertoo.
Alkukesästä lampaiden luo tehdään tarkistuskäyntejä parin–kolmen päivän välein. Kun koko talvi on elelty olkipatjalla, aiheutuu rannassa liikkumisesta sorkkaongelmia. Käynnit harvenevat loppukesää kohti.
Aitoja käydään myös kiertämässä ja tarkastamassa. Jäät rikkovat talvisin aitoja ja moni alueenhoitaja joutuu keräämään aitaa talveksi pois.
Kahdella lampaalla on kaulassaan gps-panta, joten 73 kilometrin päässä Lohtajalla Kero näkee jos laumassa on jokin hätänä.
– Laidunalaa on 40 hehtaaria. Alue sopii lampaille oikein hyvin, on niittyä, luhtaa, suota ja metsää.