Valtavan nopeaa vilinää on kehitys netin ja pelien maailmassa. Oulaisissa luennoineen lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mielestä vanhemmilta on kohtuutonta, jopa naurettavaa vaatia esimerkiksi pelitaitoja.
– Pelitutkijat ihan vakavissaan sanovat näin. Yksinhuoltajaäiti tulee kotiin ja alkaa laittamaan makaronilaatikkoa, mutta siinä pitäisikin alkaa opettelemaan pelaamista, Sinkkonen kärjisti.
Mestari ei tarvitse olla, mutta jotakin on hyvä näistäkin asioista tietää. Kuten vaikka ikärajat. Lasten arkea voivat olla esimerkiksi täysi-ikäisille tarkoitetut pelit.
– Suuri osa pikkupojista pelaa näitä pelejä, joissa he asettuvat rikollisen asemaan ja tapaavat prostituoituja. Väkivaltaisten pelien pelaaminen on yhteydessä väkivaltaiseen käytökseen, turtumiseen ja empatiakyvyn heikkouteen. Samaistuminen rikollisuuteen ei ole kenellekään kasvavalle ihmiselle hyväksi, Sinkkonen totesi.
Siihen hän ei ota kantaa, mikä on sopiva määrä ruutuaikaa vaikka yhdeksänvuotiaalle lapselle. Liika on joka tapauksessa liikaa. Lastenpsykiatri saa työssään yhä useammin huolestuneita yhteydenottoja lasten peliriippuvuuden vuoksi.
– Olen tavannut vanhempia, jotka ovat laittaneet pelit lukkojen taakse pidemmäksi aikaa, ja sanoneet, että saimme poikamme takaisin. Se on tosi väkevästi sanottu. Ne hukkuvat sinne maailmaan, Sinkkonen huomautti.
Peleissä on hänen mielestään toki myös myönteistä kaikua. Ne voivat opettaa esimerkiksi silmän ja käden yhteistyötä ja strategiaa. Kouluissa on arkea pelillistää asioita. Sinkkosen mielestä peleistä on hyötyä tiettyyn rajaan asti, mutta pelkkää motivointia ne eivät hänestä palvele.
Sinkkonen kannustaa vanhempia olemaan tiukkoina erilaisten laitteiden käytön kanssa. Lapsen huone ei kaipaa kotiteatteria. Someriippuvaiset lapset puolestaan nukkuvat puhelin tyynyllä, jolloin nukahtaminen vaikeutuu, ja uni on heikonlaista. Juuri riittävä lepo on lapsen kehityksen kannalta Sinkkosen mukaan kriittisimpiä seikkoja.
– Lämmin vaatetus, syöminen, nukkuminen. Perusasioita, mutta kaikessa voi olla petraamisen varaa, niin itsestään selviltä kuin nämä asiat tuntuvatkin, Sinkkonen sanoi.
Niitäkin asioita on, joilta vanhemmat sulkevat silmänsä. Hyvä esimerkki on nettiporno, jolle lapset altistuvat jo alakouluiässä. Eräiden tutkimusten mukaan lähes puolet lapsista oli altistunut pornolle ennen 13 vuotta täytettyään.
– Monille vanhemmille on aivan uskomaton ja uusi ajatus, että kymmenvuotias voisi olla kiinnostunut seksuaalisesta aktista. Tämä asia on ryöstäytynyt käsistä. Vanhemmat eivät tiedä sitä eivätkä usko sitä, Sinkkonen huomautti.
Sosiaalisen median syöverit kuormittavat lasta myös monin tavoin. Suuret määrät epäaitoja kavereita sitovat. Vastaan tulee asioita, joista lapsi alkaa kantaa huolta, vaikkei pysty niihin itse vaikuttamaan. Somessa jaetaan liikaa asioita, ja koko maailman silmiin joutuu myös intiimiä aineistoa.
– 13–14- vuotias ei tajua, että asiat leviävät ties kuinka monelle, ja sitten joudutaan pulaan, Sinkkonen tiivisti.
Lasten kanssa kannattaa rupatella ohimennen. Sinkkonen kutsuu tätä "onkimiseksi". Saalista ei tule välttämättä ensimmäisellä eikä toisellakaan kerralla, mutta joskus saattaa tärpätä. Hyviä onkimistilanteita ovat Sinkkosen mukaan esimerkiksi yhteinen iltapalahetki, hikoilu saunan lauteilla tai vaikka pienikin hetki autossa istuessa.
Keskeisintä kasvatuksessa on Sinkkosen mukaan totuttaa lapsi tekemään myös epämiellyttäviä asioita, jotka eivät kiinnosta. Esimerkiksi keskustelut oman huoneen siivouksesta kuulostavat monissa perheissä tutulta.
– Kun raivareita tulee, ehkä ratkaisu on se, että palvelun tasoa dramaattisesti heikennetään, Sinkkonen totesi.
Aikuisilla tulee olla hänen mielestään selkeä pomon rooli. Rajat on oltava. Roolitus on tärkeää niin kotona kuin esimerkiksi koulussakin. Sinkkonen on eri mieltä esimerkiksi Opetushallituksesta kantautuneista kommenteista, jotka koskevat kännykän käytön rajoittamista kouluissa.
– On sanottu, ettei kännykän käyttöä voi rajoittaa kuin oppituntien aikana, koska se on yksilönvapauden rajoittamista. Ihanko totta. Voi rajoittaa, kun tietää, mitä on tekemässä, Sinkkonen huomautti.
Lasten harrastamisesta Sinkkosella oli vahva mielipide. Harrastukset ovat loistavia, kunhan ne pysyvät sopivissa rajoissa ja ovat mielekkäitä. Vain yksi vapaailta viikossa on lapselle liian vähän.