Käsi kädessä mielikuvituksen kanssa kuljeskeli Mira Haukipuro jo lapsena musiikin poluilla. Touhu on vielä aikuisenakin niin mukavaa, että sävelet imaisevat matkaansa.
– Se on itselle rentoutumiskeino. Siihen maailmaan jotenkin uppoutuu täysin. Kun rupeaa soittamaan, ei huomaa ajan kulua ollenkaan, Haukipuro toteaa.
Samoissa puuhissa viihtyvät myös Haukipuron parhaat ystävät Pauliina Myllymäki ja Helena Soranta. Kolmikko alkoi tehdä omaa musiikkia vuonna 2012. Cuulas on loihtinut ideoistaan todeksi jo monta levyä ja pari laukukirjaa. Ensimmäinen runokirja on vasta julkaistu, ja tulollaan on joululevy, jota on tehty useamman vuoden ajan.
Työnjako on selvä. Haukipuro ja Soranta säveltävät kumpikin tahoillaan. Myllymäki syventyy ja eläytyy aiheeseen ja sanoittaa. Laulut äänitetään Haukipuron kotona, jossa hän ne myös miksaa.
Laulujen aiheet tulevat pitkälti elämästä ja luonnosta. Lasten lauluja mahtuu joukkoon myös.
Kolmikko saa musiikistaan paljon kommentteja. Haukipuro ottaa esimerkiksi erään laulun, joka käsittelee kipeää aihetta: koulukiusaamista.
– Koululaisilta tuli hirveästi viestejä, että tosi ihana kuulla, kun muakin on kiusattu. Kyllähän se aina herkistää ja tulee itselle hyvä fiilis, kun on pystynyt tuomaan omalla laululla jollekin jotakin, Haukipuro huomauttaa.
Hänen viimeisin heittäytymisensä eroaa aiemmista. Se sai alkunsa, kun Haukipuron luona kävi pianonvirittäjä Kiimingistä. Kyseessä oli urkuri Elias Niemelä. Lauluntekohommat tulivat puheeksi, ja kaksikko ryhtyi tekemään yhteistyötä. Marraskuun alkuun mennessä on valmistumassa Hiljaisten siltojen sinfonia -levy, joka on äänitetty Haapaveden kirkossa.
Levy sisältää klassisia, kansainvälisesti tunnettuja lauluja, Cuulaksen lauluja sekä muutaman instrumentaaliurkukappaleen. Kyseessä ei kuitenkaan ole perinteinen kirkkomusiikkilevy.
– Se on aika paljon dramaattisempi. Eliaksella on oma soittotyyli. Levy äänitettiin sähköuruilla, ja niistä saa kivoja efektejä, vaikka huilua tai viulusoolon, Haukipuro paljastaa.